Äidin raskausajan kokemukset vaikuttavat vauvaan!
Kaikki, mitä äiti kokee raskausaikana, vaikuttavat kehittyvään vauvaan niin hyvässä, kuin pahassa. Siksi äidin ja hänen ympärillään olevien ihmisten on raskausaikana tärkeää pitää huolta äidin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
HealthyWA-sivustolla kerrotaan, että raskausaikana vauva on alttiina kaikelle, mitä äiti kokee. Vauva kokee napanuoran ja istukan kautta muun muassa äidin hengittämän ilman ja syömän ruuan. Lisäksi vauvaan vaikuttavat tunteet, joita äiti kokee. Kun äiti on onnellinen ja levollinen, niin vauva saa kehittyä iloisessa ja rauhallisessa ympäristössä. Negatiiviset tunteet (kuten stressi ja ahdistus) puolestaan voivat lisätä tiettyjä hormoneja äidin kehossa, mikä voi vaikuttaa vauvan kehittyviin aivoihin ja kehoon.
Suomalaistutkimuksen mukaan positiiviset odotukset ja mielikuvat lapsesta raskauden aikana vahvistavat äidin kiintymystä vauvaan syntymän jälkeen. Siinä havaittiin myös, että viidellä prosentilla äideistä oli ongelmia kiintymyssuhteessaan vauvaan, sanotaan Helsingin yliopiston– sivuilla.
Äidin raskausajan stressi vaikuttaa lapseen jo sikiöaikana. Kaikki äidin raskausajan stressi ei kuitenkaan ole lapsen kehitykselle haitallista. Lapsenkin normaaliin kehitykseen kuuluu opetella selviytymään tavanomaisista elämään kuuluvista stressaavista tilanteista.
Äidin psyykkinen hyvinvointi raskausaikana vaikuttaa kehittyvään lapseen sekä suoraan, että epäsuorasti. Suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa äidin raskausajan masennuksen huomattiin olevan yhteydessä lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöihin 8 – 9-vuotiaana.
Tutkimuksessa on huomattu, että äidin raskaudenaikaiset masennusoireet aiheuttavat lapselle myöhempiä käyttäytymisen, tarkkaavaisuuden ja tunne-elämän ongelmia sekä leikki-iässä hitaampaa psykososiaalista kehitystä. Yliopistonlehtori Riikka Pyhälä kertoo: “Raskausajan masennus näytti ennustavan lapsen kehitystä silloinkin, kun äidin oireet olivat lapsen leikki-ikään mennessä lievittyneet. Voimakkaammat masennusoireet ja niiden jatkuminen raskausajalta synnytyksen jälkeiselle ajalle kuitenkin lisäsivät lapsen oireiden ja kehityksen hidastumisen riskiä.”
Yhteenvetona voitaisiin todeta, että kaikilla äidin kokemuksilla, niin positiivisilla, kuin negatiivisilla tunteilla, ajatuksilla ja mielikuvilla vauvasta, on vaikutuksia sikiöön sikiöaikana ja vauvaan varhaisina vuosina. Lisäksi sikiöön vaikuttaa esimerkiksi ilma, jota äiti hengittää ja ruoka, mitä hän syö.
Lapsen kehittymiseen syntymän jälkeen vaikuttavat kuitenkin monet muutkin asiat ja elämän ensimmäisten vuosien sujuminen, joten raskausajasta ei voi täysin ennustaa lapsen tulevaisuutta.
Tiesitkö, mitä kaikkea sikiö kokee mahassa äidin kautta? Vaikuttaako tieto mitenkään raskausaikaasi tai muistoihisi niistä?
Lähteet: Duodecim, Finnbrain, HealthyWA, Helsingin yliopisto , Psykologilehti ja Turun Sanomat
Teksti: Anne-Mari Valta
Kyllä lapsestani huomasi pelon ja ahdistuksen, koin raskauden aikana henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja päivää ennen synnytystä mieheni kuristi minua, lapsi syntymästä asti oli takertunut minuun, edes nukkuvana ei 2-3 minuuttia pidempään ollut isänsä sylissä mutta heti kun pääsi takas minun syliin niin vauva rauhoittui. 2kk synnytyksen jälkeen tuli kuristaminen uudestaan ja poliisi sessio. Ja kaikki paljastu ja lähisuhdeväkivalta työ aloitettiin mutta vuoden päästä kun apu loppu niin kaikki asiat palasi. Ja sit muutaman kuukauden päästä jo menin turvakotiin ja siellä vasta alkoi ymmärrys millasta elämää elin ja eheytyminen ja lapsi on nyt vasta 1.5v turvakodin jälkeen olemaan minusta pienen matkan päässä mutta aika liukkaasti palaa ja tarkastaa että olen lähellä. Lapsi ei ole hyväksynyt ihmisiä ketä usein näemme, kaikki on vaatinut pitkän ajan hyväksymiselle, hän voi huutaa hysteerisesti vaikka 20 minuuttia, jos joku perheen ulkopuolinen aikuinen ihminen istuu autoon. Mutta tiettyjä ihmisiä taas ottaa vastaan, jos on todella lempeä ja rauhallinen persoona. Hän on kuin ilmapuntari.
Mielestäni esikoisessa näkyy raskausaikana kokemani stressi edelleen 8-vuotiaana. Vaihdoin työpaikkaa raskaana ollessa ja he irtisanoivat minut parin viikon jälkeen koeaikaperuseeseen vedoten. Perehdytys ym jätettiin tekemättä, joten olisi siitä voinut jotain päätellä. Jälkikäteen jouduin pojan syntymään saakka puollustamaan itseäni ihan käsittämättömiltä ja laittomilta syytöksiltä. Vasta pojan ollessa nelivuotias, sain oikeuden kautta korvauksen laittomasta irtisanomisesta. Samaan aikaan ystäväpiiristä paljastui todella törkeitä hyväksikäyttötapauksia pari kappaletta ja hyväksikäyttäjänä sama tuttavapariskunta. Kaiken stressin, TE-toimiston ja liiton kanssa painimisen ym seurauksena, poika syntyi raskausviikolla 32+5. Olin jo sairaalassa muista syistö kohonneiden tulehdusarvojen vuoksi ja mitään ei voitu tehdä, kun poika vaan päätti tulla.
Hän oli vauvana hyvin säikky ja edelleen stressinsietokyky on hänellä käytännössä nolla.