Urheilulla on monia positiivisia vaikutuksia kasvavaan lapseen. Liika on kuitenkin liikaa myös urheilussa. Oikean tasapainon löytäminen harjoittelun ja vapaa-ajan välillä on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Mikä määrä urheilua on lapselle liikaa?
Jos lapsi rakastaa urheilua ja on vieläpä lahjakas lajissaan, vanhempi usein tuntee asiasta suurta ylpeyttä. Näin pitää toki ollakin. Vanhemman on kuitenkin ylpeyden lisäksi hyvä varmistua, ettei lapsi rasita itseään liikaa urheilun parissa. Lapsen keho on vielä kehitysvaiheessa ja liiallinen rasitus saattaa olla hyvin haitallista.
Valmentajat yleensä tiedostavat tarkoin nämä asiat ja valvovat, että lapsi voi urheilla turvallisesti hänen ikänsä huomioon ottaen. Valmentaja ei kuitenkaan voi valvoa lasta joka hetki. Vanhempienkin on hyvä kantaa osansa vastuusta ja seurata, ettei omasta lajistaan innoissaan oleva lapsi harjoittele huomaamattaan liikaa.
Tutkimusten valossa vaikuttaa, että seuraavaa ohjenuoraa voi käyttää karkeana arviona siitä, kuinka paljon lapsen on turvallista harrastaa urheilua suhteessa ikäänsä: lapsen tulisi maksimissaan harjoitella viikossa pienempi tuntimäärä kuin hänellä on ikävuosia. Esimerkiksi neljätoistavuotiaan nuoren ei ole hyvä harjoitella enempää kuin maksimissaan 13 tuntia viikossa, ja kymmenenvuotiaan lapsen maksimiharjoittelutuntimäärä olisi vastaavasti 9 tuntia viikossa.
Nämä tuntimäärät ovat toki suuria eikä suurin osa lapsista normaalisti harjoittele näin paljon. Nämä tuntimäärät kuvaavat enemmänkin sellaisten lasten tilannetta, jotka harjoittelevat tähtäimessään esimerkiksi ammattilaisura oman lajin parissa. Ammattilaiseksikaan tähtäävän lapsen ei kuitenkaan tule harjoitella liikaa. Liika harjoittelumäärä voi pahimmillaan johtaa vakaviin haittoihin lapselle, kuten esimerkiksi loukkaantumisiin, joista parantumisessa menee pitkään.
Vaikka lapsi harjoittelisikin urheilulajia jossa kilpaillaan, olisi tärkeää, että kilpailusta pitää välillä taukoa. Ympärivuotinen kilpailu voi olla liian rasittavaa lapselle tai nuorelle. Vaikka harjoittelu olisikin esimerkiksi ammattilaisuuteen tähtäävää, vähintään kerran viikossa lapsen tai nuoren tulisi saada pitää yksi vapaapäivä, jolloin ei harjoitella lainkaan.
Jos kyseessä on hyvin nuori lapsi, hänen yleensä kannattaa harjoitella useita erityyppisiä lajeja, sen sijaan että keskittyisi vain yhteen ainoaan lajiin. Jos lapsi myöhemmin tähtää ammattilaiseksi, siinä vaiheessa voi omistautua vain yhdelle tietylle lajille. Hyvin nuorena kuitenkin lapselle on usein paljon etua siitä, että hän harjoittelee erityyppisiä lajeja.
Vanhemmasta saattaa välillä tuntua, että on lapsen edun mukaista harjoitella hyvin paljon jotain tiettyä urheilulajia. Vanhemman kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, onko lapsen runsaiden harjoitustuntien takana lapsen aito oma halu harjoitella, vai kenties vanhemman oma kunnianhimo lapsen tulevaisuuden suhteen.
Lähde: Very Well Family
Teksti: Sonja