Kukaan ei tullut syntymäpäiville – Miltä se tuntuu lapsesta?

Kukaan ei tullut syntymäpäiville – Miltä se tuntuu lapsesta?
Kuva: Thanh Tran

Tiedän henkilön, jonka syntymäpäiville kukaan ei tullut. Hän on nyt jo aikuinen ja olemme jutelleet kokemuksesta hänen kanssaan. Tältä tuntuu pienestä lapsesta, jos kukaan ei tule syntymäpäiville.

Kaikki me olemme saaneet välillä lukea lehdistä sydäntäsärkeviä tarinoita lapsista, jotka eivät koskaan saa kutsua toisten lasten syntymäpäiville. Tarinoita lukiessa tulee aina hyvin surullinen olo lapsen puolesta. Mielialaa nostaa hiukan, kun toisinaan tällaisia tarinoita seuraa jatkotarina, jossa lapsi on kutsuttu juhliin, jotka on järjestetty erityisesti hänelle, tai sitten häntä on ilahdutettu jollakin muulla vastaavalla tavalla.

Jos lasta karvaan pettymyksen jälkeen muistetaan jollakin mieltä lämmittävällä tavalla, kuten esimerkiksi vain juuri häntä varten järjestetyillä yllätysjuhlilla, toki se varmasti piristää lapsen mieltä. Mutta se ei silti pyyhi pois muistoa surusta ja pettymyksestä. Miltä tuntuu lapsesta, joka jätetään porukan ulkopuolelle, jota ei koskaan kutsuta muiden synttäreille ja jonka synttäreille kukaan ei tule?

Tunnen ihmisen, jonka syntymäpäiville kerran lapsena ei kukaan tullut. Minua kiinnosti, miten lapsi itse kokee tämmöiset tilanteet ja siksi kysyin tuttavaltani, miltä hänestä aikanaan tuntui.

Tuttavani oli ennen syntymäpäiväänsä lähettänyt kutsuja sellaisia lapsille, joiden hän oli ajatellut ehkä haluavan tulla kutsuille. Kun syntymäpäivä saapui, kaikki oli valmista hyvissä ajoin. Iloisena tuttuni alkoi odotella vieraita. Hänen mielessään ei käynyt hetkeäkään, että ketään ei tulisi. Kun sitten kello kulki eteenpäin ja kävi selväksi, että ovikello ei enää sinä iltana soisi, tuttuni kertoi pahan mielen olleen niin voimakas, että sitä on vaikea kuvailla sellaiselle, joka ei vastaavaa ole kokenut.

Tuttavani sanoi, että päällimmäinen tunne, jonka hän muistaa liittyen tuohon tapahtumaan, oli voimakas nolous. Tunne siitä, että hänessä on jotain vikaa, kun kukaan ei halua hänen juhliinsa tulla. Vaikka lapsi olisi nuori, hänen on silti mahdollista kokea hyvin voimakkaita häpeän ja nolouden tunteita.

Jälkeenpäin häpeän tunne vain paheni, kun ilman vieraita jääneestä lapsesta tuntui synttärien jälkeisinä päivinä ja viikkoina, että kaikki tiesivät, että kukaan ei ollut tullut hänen kutsuilleen. Jo yksin se, että kutsuille ei tultu, tuntui hyvin tuskalliselta. Mutta veistä väänsi haavassa vielä lisää se ajatus, että koko muu maailma tiesi asiasta. Tuttavani totesi, että jälkeenpäin ajatellen ei moni varmasti tapauksesta edes tiennyt, mutta lapsena tunne oli toisenlainen. Silloin hänestä tuntui, että jokainen lähellä oleva tiesi asiasta. Tuo tunne voimisti surullista oloa ja henkistä kärsimystä moninkertaisesti.

Onko sinulla tai läheiselläsi kokemusta siitä, että juhlat on järjestetty ja ketään ei ole tullut paikalle? Millaisia tuntemuksia tämä on herättänyt?

Avatar photo

Anonyymi perhe

Anonyymi perhe koostuu monimuotoisten perheiden lisäksi myös ihanan kamalista isovanhemmista sekä niistä ainaisista mammakerhojen kaikkitietävistä äideistä - lapsettomia karvalasten vanhempia kuitenkaan unohtamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *