Jos lapsella on ongelmia kielellisen kehityksen kanssa, tämä tulee usein ilmi lastenneuvolan tarkastuksessa. Monesti vanhemmat jo ovat havainneet merkkejä kehitysongelmista. Neuvolasta lapsi ohjataan puheterapeutille, jos vaikuttaa siltä, että hän on jäljessä kehitystasostaan.
Puheen kehittymiselle on kriittistä, että lapsi voi olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, joka käyttää hänen kanssaan puhekieltä. Usein lasta lähimpänä oleva ihminen on hänen vanhempansa. Suurin osa lapsista oppii puhumaan ensimmäisiä sanoja keskimäärin yksivuotiaana. Kehitys ottaa suuria harppauksia eteenpäin lähellä kaksivuotissyntymäpäivää. Yksilöllisiä eroja on toki paljon. Kolmevuotiaana lapsi osaa jo käyttää sanoja ja lauseita varsin taitavasti. Kolmevuotiaan lapsen kanssa voi hyvin keskustella esimerkiksi siitä, millainen päivä päiväkodissa on ollut.
Neljävuotiaana ollaan jo aivan uudella tasolla. Nelivuotias lapsi nauttii puhumisesta ja kuuntelemisesta ja hänellä on rikas mielikuvitus. Viisivuotiaana lapsi on usein saavuttanut pisteen, jossa kielelliset taidot toimivat ajattelun työkaluina ja apuvälineinä.
Puheterapeutille ohjataan siinä tapauksessa, jos lapsi ei reagoi lainkaan puheeseen eikä edes katso puhujan suuntaan, ei ymmärrä puolitoistavuotiaanakaan vielä lainkaan puhetta, tai ei kaksivuotiaana vielä puhu itse yhtään sanaa tai puhuu hyvin epäselvästi. Hälyttäviä merkkejä ovat myös, jos lapsi ei ole lainkaan kiinnostunut ympäristöstään, ei käytä ilmeitä tai eleitä itsensä ilmaisemiseen, tai ei ole pystynyt siirtymään helposti soseruuista sellaisiin ruokiin, joiden koostumus on karkeampaa.
Lapsi voidaan ohjata puheterapeutille myös vanhemmalla iällä, jos hän esimerkiksi ei ymmärrä hänelle annettuja sanallisia ohjeita tai ei jaksa keskittyä kunnolla, käyttäytyy aggressiivisesti tai uhmakkaasti päivittäin tai jää muiden lasten leikkien ulkopuolelle esimerkiksi hoitopaikassa. Puheterapiaan ohjataan myös silloin, jos lapsi puhuu vähän tai epäselvästi, tai ei opi normaaliin tahtiin kirjoittamaan ja lukemaan.
Puheen viivästyminen voi johtua monista asioista
Lapsen puheen viivästymiseen ja hitaaseen kehitykseen voi olla monia erilaisia syitä. Lapsen voi olla vaikeaa tuottaa lihaksillaan sellaisia liikkeitä, joita vaaditaan puheen tuottamiseen. Näitä ovat esimerkiksi kielen, huulten ja leuan alueiden lihasten hienomotoriset liikkeet. Tällaista tilaa kutsutaan dyspraksiaksi, tahdonalaisten puheliikkeiden tuottamisen vaikeudeksi.
Joskus syynä voi olla myös änkytys. Änkytys alkaa usein lapsella noin kolmen vuoden iässä. Toisinaan syy voi olla myös se, että lapsella on autismikirjon häiriö. Autismikirjon häiriötä aletaan epäillä vasta vauvavuoden jälkeen.
Joskus syynä saattaa olla valikoiva puhumattomuus. Tällöin lapsi usein puhuu perheen kesken normaalisti, mutta ei halua puhua esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa aikuisille. Puhumattomuuden taustalla on tällaisissa tilanteissa usein pelko tai ahdistus.
Lapsen puheen kehitystä voidaan tukea monin tavoin. Puheterapia on eräs apukeino, mutta suuri merkitys on myös sillä, että lapsen kanssa keskustellaan aktiivisesti, hänen sanomisistaan ollaan kiinnostuneita ja häntä kannustetaan kertomaan ajatuksistaan.
Lähde: Terveyskirjasto
Teksti: Sonja
