Pienen lapsen kuulohäiriötä ei aina välttämättä huomaa helposti, varsinkin jos kuulo ei ole kokonaan poissa. Millaisten oireiden perusteella pienellä lapsella tai vauvalla saattaa kyseessä olla kuuloaistiin liittyvä ongelma?
Lapsen kuuloaistin uskotaan olevan hyvin kehittynyt jo kohdussa. Tästä johtuen lapsen uskotaan kykenevän kuulemaan kohdun ulkopuolisia ääniä, kuten esimerkiksi vanhempiensa ääntä, musiikkia ja muita ääniä. Syntymän jälkeen lapsi tunnistaa tutut äänet, kuten esimerkiksi äidin puheäänen, mikä lisää hänen turvallisuudentunnettaan uudessa vieraassa ympäristössä.
Lapsen kuulon normaali toimivuus pyritään testaamaan jo heti sairaalassa syntymän jälkeen. Vastasyntynyt lapsi reagoi kuuloärsykkeisiin sulkemalla silmäluomet ja säpsähtämällä. Testausmenetelmät eivät kuitenkaan ole aukottomia ja tästä syystä joskus lapsen kuulohäiriö saattaa jäädä pidemmäksi aikaa huomaamatta. Vanhemmat saattavat toisinaan havahtua lapsensa kuuloaistin puutteeseen vasta oltuaan jo jonkin aikaa kotona. Tällöin lapsen oireet eivät välttämättä aluksi olisi antaneet syytä olettaa, että ongelma liittyy nimenomaan kuuloaistiin.
Vauvan ääntelyn vähäisyys saattaa kertoa ongelmasta kuuloaistissa
Joidenkin merkkien on huomattu viittaavan siihen, että kuuloaisti ei ehkä toimi aivan niin kuin sen pitäisi. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi vauvan ääntelyn vähäisyys, jokeltelun taantuminen ja lapsen puheen viivästyminen.
Jos lapsen suvussa on ollut kuulohäiriöitä, hänen katsotaan kuuluvan riskiryhmään ja hänelle tehdään tällöin kuulotutkimuksia herkemmin ja tarkemmin kuin riskiryhmään kuulumattomille lapsille. Myös keskosena syntyminen saattaa altistaa lapsen kuulohäiriöille, samoin kuin vakavan infektion sairastaminen joko raskauden aikana tai pian syntymän jälkeen.
Jos lapsella on kuulovaurio, tavoitteena on, että vaurio voitaisiin todeta lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana, jotta kuntouttava hoito päästäisiin aloittamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Jos lapsella ei havaita kuulovauriota imeväisaikana, on harvinaisempaa, että hänelle tämän jälkeen enää kehittyisi kuulovaurio. Lapsilla on toisaalta usein korvatulehduksia, joiden aikana kuulo saattaa olla alentunut, mutta tämä on normaalia ja kuulo usein palautuu pian entiselleen. Myös muunlaiset kuulon tilapäistä alenemista aiheuttavat ongelmatilat ovat usein hoidettavissa kuntoon siten, että kuulonalenema ei jää lapselle pysyväksi.
Jos lapsella on sisäkorvaperäinen kuulovaurio, tätä voidaan hoitaa erilaisilla keinoilla, Aiemmin on ollut tavallista käyttää kuulokojetta. Nykyään hoidossa voidaan käyttää myös sisäkorvaistutteita, joiden avulla ääniaallot voidaan ohjata suoraan kuulohermoon siten, että sisäkorva ohitetaan. Tällaisista uudenaikaisista hoitomuodoista on ollut monille lapsille suurta apua.
Jos epäilet, että lapsellasi saattaa olla kuuloaistiin liittyviä ongelmia, kannattaa käydä puhumassa asiasta lääkärin kanssa.
Lähde: Terveyskirjasto
Teksti Sonja
