Oman lapsesi parhaimpien lapsuusmuistojen säilyttämisessä ei ole kyse niinkään sinusta, vaan lapsestasi. Lapsesi vauva- ja pikkulapsiaika on hänen ainutlaatuista aikaansa, jota hän ei saa takaisin, ja josta hän ei voi muistaa läheskään kaikkea.
Siksi kansioissa säilyttämäsi lapsesi taideteokset, kalenterissa tai erillisissä vihoissa olevat parhaat lapsuusmuistot kirjattuna ylös sekä valokuvat ja videot, ilahduttavat jälkipolveasi. Noita aikoja on myös itsekin mukavaa muistella.
Lapsi ei muista paljoakaan lapsuusajastaan aivojen keskeneräisen kehityksen takia. Mutta haasteita muistaa oman lapsen pikkulapsiaikaa voi olla myös vanhemmalla, koska vaikka pikkulapsiaika on ihanaa, on se myös raskasta ja hektistä. Univelka painaa, mikä vaikuttaa muistiin. Siksi ei kannata jättää lapsen vauva- ja pikkulapsiaikaa oman muistin varaan.
Mihin voisit tarvita muistoja lapsesi lapsuudesta myöhemmin?
Positiiviset lapsuusmuistot kannattelevat ihmistä ja auttavat häntä myöhemmin valmistautuessaan itse vanhemmaksi tuloon. Lisäksi niistä puhuminen ja niiden ihasteleminen lähentää ja tuo iloa. Lapsesi kuulee eri ikäisenä aina aikuisuuteen asti mielellään varsinkin positiivisia muistoja lapsuudestaan. Omien juurien ymmärtäminen auttaa myös identiteettimme muodostumisessa.
Miten tallettaa parhaat muistot lapsesi pikkulapsiajasta
Nykyaikana lähes kaikilla on älypuhelimet, joten valokuvien ja videoiden ottaminen lapsista on helppoa. Tärkeintä on muistaa tallentaa kuvat myös pilvipalveluun, jotteivat ne häviä minnekään ajan saatossa tai puhelimen rikkouduttua.
Valokuvien ja videoiden lisäksi on kuitenkin hyvä kirjoittaa vähintäänkin vauvakirjaan ensimmäisen vuoden tärkeimmät muistot. Tapaa kannattaa kuitenkin jatkaa myöhemminkin esimerkiksi kalenterin, päiväkirjan tai erillisen vihon avulla. Sinne voi kirjoittaa ylös kaikki tärkeimmät tapahtumat ja asiat lapsen elämässä, kuten juhlapyhien viettämiset, uusien taitojen oppimisen ja lapsen parhaat ”letkautukset”. Jälkimmäisiä on myöhemmin todella hauskaa muistella!
Kannattaa kuitenkin kirjata ylös myös niitä ihan arkisiltakin tuntuvia asioita ja mietteitä omasta lapsesta ja hänen kasvusta ja kehityksestä. Ne on usein niitä asioita, joista ei myöhemmin muista läheskään kaikkea. Kuten, mitkä olivat lapsen lempiruokia minkäkin ikäisenä? Mitä hän leikki mieluiten sisaruksensa kanssa?
Näiden lisäksi kannattaa tallettaa vaikka erilliseen sängynaluslaatikkoon lapsen taideteokset, parhaat käsityöt ja ehkä joitakin lempileluja ja esimerkiksi uniriepu (sitten, kun lapsi luopuu siitä).
Usein eron tiimellyksessä heitetään pois kaikki, mikä muistuttaa entisestä kumppanista. Jos on yhteisiä lapsia, niin muistot, kuten hääkuvat kannattaa tallettaa lapsen muistolaatikkoon. Lapset nimittäin kaipaavat usein muistoja ydinperheestä, ellei siihen ole sisältynyt jotain vakavaa traumaa. Näin todetaan myös YLE:n artikkelissa.
Oletko ottanut lapsestasi paljon videoita ja valokuvia? Entäpä kirjannut ylös parhaat muistot?
Teksti: Anne-Mari Valta
