Jo hyvin nuorena lapsi muistaa mitä hänelle on luvattu ja jos lupaus ei toteudu, hän saattaa kokea olonsa petetyksi. Millaisissa tilanteissa luottamuksen voi menettää ja kuinka luottamuksen voi palauttaa?
Jos on vaikkapa kiire päästä lähtemään liikkeelle ja lapsi kiukuttelee, jotkut vanhemmat saattavat ajatella, että kaikki keinot ovat sallittuja tavoitteen saavuttamiseksi. Jos lapsen rauhoittuminen edellyttää lahjontaa, moni on viimeisenä keinona siihen valmis. Samaan tapaan joidenkin vanhempien työkalupakissa saattaa viimeisenä keinona olla lapsen huijaaminen.
Huijaaminen saattaa olla hyvin viatonta. Vanhempi saattaa esimerkiksi sanoa innostavalla äänellä lattialla potkivalle pikkulapselle “mennäänpä katsomaan onko pihalla jänis, ihan kuin olisin kuullut äsken jäniksen hyppelevän….” Lapsi saattaa lopettaa itkemisen ja antaa pukea itsensä, mutta pihalla pettymys on suuri, kun jänistä ei olekaan. Tavoite on silti saavutettu, koska lapsi on saatu puettua ja ulos ovesta. Vanhempi ei välttämättä tule ajatelleeksi, että lapsi muistaa tällaisen huijauksen pitkään. Aina selitykseksi ei kelpaa “hupsis, jänis taisi jo ehtiä hyppimään pois, kun meillä kesti niin kauan eteisessä”.
Jos lapsi on vanhempi, huijaamisella saattaa olla paljon vakavammat seuraukset. Jos vanhempi on tottunut käyttämään valkoisia valheita lapsen ollessa pieni, hän saattaa huomaamattaan jatkaa samaan tyyliin lapsen kasvettua.
Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen vanhemman lapsen kanssa. Nykyaikana lapsilla on usein pääsy nettiin jo varsin nuorena ja käytössä omia älylaitteita, joiden avulla heidän on helppo tarkistaa, miten asiat todellisuudessa ovat. Jos vanhempi on esimerkiksi täysin hyvässä tarkoituksessa kertonut jostakin asiasta valkoisen valheen ja lapsi saa asian todellisen laidan myöhemmin selville, tämä saattaa luoda lapselle epäluottamuksen tunteen vanhempaa kohtaan.
Joskus vanhempi ei tiedä jotain ja sanoo tarkoittamattaan vahingossa asian väärin. Tämä on eri asia kuin tarkoituksella huijaaminen. Lapsi usein kyllä tunnistaa tilanteet, joissa vanhempi on tarkoittamattaan sanonut väärin jonkin asian. Samalla lailla lapsi tunnistaa usein sen, jos vanhempi yrittää jälkeenpäin naamioida tarkoituksellisen huijaamisensa tietämättömyydeksi. Asioiden peittely ja selittely parhain päin saattaa pahimmassa tapauksessa opettaa lasta toimimaan itse samalla lailla myöhemmin aikuisena.
Jos luottamus on kerran mennyt, sen palauttaminen voi olla hyvin haastavaa. Tärkeintä on, että huijaamista ei enää tapahdu toiste. Muutoin luottamuksen palauttaminen sille tasolle, jolla se oli ennen ensimmäistä huijausta saattaa olla äärimmäisen vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Aito katumus auttaa luottamuksen palautumisessa. Jos lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää tällaiset asiat hyvin, vanhemman kannattaa olla rehellinen ja tunnustaa, että hän toimi väärin. Vanhempikin on vain ihminen, joka voi tehdä virheitä. Lapselle tärkeintä on, että hän voi aidosti uskoa siihen, että vanhempi jatkossa on rehellinen.
