Teksti:Anna-Leena
Erityislapsen vanhemmuus on täynnä tunteita laidasta laitaan. Huolta, pelkoa, epätoivoa; jopa häpeää ja syyllisyyttä. Toisaalta se on täynnä onnistumisen tunteita, ylpeyttä ja rakkautta. Erityisvanhemmuus kääntää vanhempien elämän päälaelleen, avaa oven kokonaan uuteen maailmaan ja opettaa vanhempia ymmärtämään erilaisuutta. Samaan aikaan se on matka, joka opettaa vanhemmille paljon heistä itsestään.
Kun oma lapsi saa erityislapsen diagnoosin, maailmalta tuntuu putoavan pohja. Päässä vilisee ajatuksia. Miksi minä? Miksi juuri minun lapseni? Minä en ole pyytänyt tätä. Minä en pysty tähän. Koko elämä tuntuu pysähtyvän. Tulevaisuus näyttää pimeältä, epävarmalta ja pelottavalta.
Kun aikaa kuluu, elämä alkaa voittaa. Arki lähtee päivä kerrallaan rullaamaan. Oma lapsi ei ole enää pelkkä diagnoosi tai sairaus, vaan se oma rakas lapsi, jonka pitikin syntyä juuri tähän perheeseen. Lapsi, joka muutti kaiken.
Suvaitsevuus
Erityislapsen vanhemmuus opettaa suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan. Erilaisuus voi joskus olla ulkopuolisin silmin pelottavaa. Voi olla vaikeaa tietää, kuinka suhtautua ihmiseen, jonka käytös poikkeaa omasta. Erityislasten vanhemmat pääsevät sukeltamaan pinnan alle ja huomaamaan, kuinka samanlaisia me kaikki loppujen lopuksi olemmekaan. Erityislapsen vanhemmat oppivat kohtaamaan lapsen yksilönä diagnoosin takana.
Onnistumiset
Oma erityislapsen kehitystä ja kasvua on erityisen hienoa seurata. Kun mitään ei pidä itsestäänselvyytenä, jokainen askel eteenpäin on valtava voitto. Sana, katse, onnistuminen, askel, hymy: kaikki on tuntuu erityiseltä ja ihmeelliseltä.
Hetkessä eläminen
Erityislasten vanhemmat oppivat elämään hetkessä ja nauttimaan jokaisesta päivästä. Koska tulevaisuus voi olla epävarma, on keskityttävä tähän hetkeen ja iloittava jokaisesta sekunnista.
Armollisuus
Erityislasten vanhempien on opittava armollisuutta itseään kohtaan. Erityinen vanhemmuus voi olla hyvin uuvuttavaa ja syödä koko perheen voimavaroja. Vanhempien on usein opittava pois vanhemmille tyypillisestä tavasta yrittää selvitä kaikesta itse ja myöntää omien voimavarojen rajallisuus. Avun vastaanottaminen on viisautta, ei laiskuutta.
Vahvuus
Et koskaan tiedä kuinka vahva olet, kunnes sinulla ei ole vaihtoehtoja. Tämä pätee hyvin myös erityisvanhemmuuteen. Erityislasten vanhemmat taistelevat lastensa hyvinvoinnin puolesta kynsin ja hampain jokaikinen päivä. He etsivät tietoa, hakevat apua ja puolustavat lapsensa oikeuksia.
Siitä vanhemmasta, joka erityislapsensa diagnoosin jälkeen jäi neuvottomana ja pelokkaana itkemään lapsensa epävarmaa tulevaisuutta, kuoriutuu vuosien aikana vahva taistelija, joka seisoo selkä suorana lapsensa vieressä. Vanhempi, joka on valmis tekemään kaikkensa erityisen lapsensa puolestaan.
Kärsivällisyys
Erityislasten vanhemmat joutuvat kohtaamaan paljon epäluuloa, vääriä uskomuksia ja jopa syrjintää. He joutuvat kärsivällisesti selittämään samat asiat kerta toisensa jälkeen ja korjaamaan vääriä oletuksia aina uuden ihmisen kohdatessaan. Tämä totisesti kasvattaa kärsivällisyyttä. Halu korjata vääriä käsityksiä tai oletuksia on kuitenkin usein suuri.
Mitä erityisvanhemmuus on opettanut sinulle?
Ei vielä kommentteja