Kun katsomme itseämme ja muita aikuisia, jokainen on omanlaisensa persoona. Tuntuuko sinusta, että voit jo nyt nähdä lapsessasi viitteitä siitä, millainen aikuinen hänestä tulee?
Lapsesta näkee jo varhain, millainen hän on luonteeltaan. Yksi on luontevasti joukon keskipisteenä, toinen kokee olonsa hyväksi ollessaan sivustakatsoja, toinen on vielä selkeämmin omissa oloissaan viihtyvä, jopa vetäytyvä. Joku on sosiaalisesti rohkea, toinen taas ujo, kolmas reippaan utelias. Jokainen lapsi on erilainen.
Jos ajattelemme hyvin tuntemiamme läheisiä aikuisia, jotka olemme tunteneet jo lapsena, on helppo nähdä yhtäläisyys sen välillä, millainen ihminen on ollut lapsena ja millainen hänestä on tullut aikuisena. Jos esimerkiksi katsomme kotivideoita jostakin meille läheisestä henkilöstä ajalta, jolloin hän on ollut lapsi, tuntuu usein varsin hellyyttävältä nähdä samat luonteenpiirteet ruudulla näkyvässä pienessä ihmisessä, jotka tänä päivänä näemme aikuisessa.
Toki ihminen aina muuttuu kasvaessaan ja erojakin on ilman muuta paljon, jos verrataan millainen ihminen on ollut lapsena ja millainen hän on aikuisena. Silti jos katsoo läheistä tuntemaansa aikuista pienenä, tuntuu välillä ihmeelliseltä nähdä lapsen kasvoilla välähtävän samoja tunteita ja ilmeitä, jotka olemme nykyisin tottuneet näkemään meille tutun aikuisen kasvoilla.
Entä jos emme vielä pystyisi näkemään, millainen aikuinen tästä kyseisestä lapsesta on kasvanut? Olisiko mahdollista arvata sen perusteella, millainen kotivideolla näkyvä lapsi on, minkälainen aikuinen hänestä kasvaa?
Toki täydellinen ennustaminen on mahdotonta, koska asiaan vaikuttavat niin monet toisistaan riippumattomat tekijät. Joskus esimerkiksi erilaiset traumat, kuormittavat elämäntapahtumat ja stressi vaikuttavat lapseen siten, että aiemmin iloinen ja positiivinen lapsi saattaa aikuisena vetäytyä täysin kuoreensa. Toisinaan hyvin traumaattisen kokemuksen jälkeen henkilö saattaa vaikuttaa läheistenkin silmissä jopa kokonaan eri ihmiseltä.
Mutta jos oletetaan, että odottamattomia dramaattisia negatiivisia käänteitä ei tapahdu lapsen elämässä siinä määrin, että ne merkittävästi vaikuttaisivat asiaan, onko silloin mahdollista muodostaa arviota siitä, millainen ihmisestä tulee aikuisena sen perusteella, millainen hän on lapsena?
Jokainen vanhempi on varmasti jossain vaiheessa lastaan katsellessaan miettinyt, miltä lapsi tulee näyttämään aikuisena. Vaikka arvion tarkkuus ei varmaan olekaan sama kuin esimerkiksi moderneissa tekoälysovelluksissa, jotka mallintavat lapsuuden kuvien perusteella miltä ihminen näyttää aikuisena, on vanhemman kuitenkin mahdollista jollain lailla kuvitella, miltä oma lapsi näyttää aikuisena. Pystymmekö samalla tavalla arvioimaan, millainen hän tulee olemaan luonteeltaan vanhemmaksi kasvettuaan?
Usein kun lapsi kasvaa, hän säilyttää ainakin jossain määrin jo lapsuudessa havaittavat perusluonteenpiirteensä. Kun katsot omaa pientä ihmistäsi, tuntuuko sinusta, että voit jo nyt “nähdä” tai ainakin veikata, millainen hän tulee olemaan teini-ikäisenä ja aikuisena?
