Nyky-yhteiskunnassa kaupungissa asuvat vanhemmat eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että lapsen maailmankuva avartuu, jos hän pääsee välillä viettämään aikaa alkeellisissa oloissa luonnossa, kuten esimerkiksi telttaretkellä.
Monilla lapsilla ei ole mahdollisuutta päästä koskaan käymään telttaretkellä. Syitä voi olla monia. Joskus syynä voi olla yksinkertaisesti se, että luonnossa liikkuminen ja telttailu ei kuulu lapsen vanhempien mielenkiinnon kohteisiin. Joskus syynä saattaa olla taloudellinen tilanne, joka ei mahdollista perheen yhteisiä retkiä. Vaikka telttaretki ei sinänsä olekaan kovin kallis, heikko taloudellinen tilanne saattaa luoda stressiä vanhemmille, eikä stressaantuneessa mielentilassa välttämättä jaksa olla innovatiivinen uusien aktiviteettien suhteen.
Itse pääsin lapsena useasti vanhempieni kanssa telttaretkelle, vaikka asuimmekin kaupungissa. Näin aikuisena muistelen noita hetkiä suurella lämmöllä. Monesti on tullut juteltua lasten kanssa, jotka ovat kertoneet, että he eivät koskaan ole nukkuneet teltassa yötä. Koska kokemusta asiasta ei ole, heitä saattaa jopa pelottaa ajatus luonnossa nukkumisesta. Lapsuudessa koettu epävarmuus telttailun suhteen johtaa usein siihen, että lapsi ei aikuisenakaan aktiivisesti hakeudu metsään, eikä vie sinne myöskään omia lapsiaan. Näin joihinkin perheisiin saattaa syntyä sukupolvien yli ulottuva tapa, että luonnossa ei yövytä tai ylipäätään vietetä aikaa.
Miksi sitten luonnossa yöpyminen olisi niin hyödyllistä lapselle? Itse olen asunut suurimman osan elämästäni kaupungissa, jossa metsää ei ole lähellä. Jos en olisi lapsena päässyt kokemaan vanhempieni kanssa luonnossa liikkumista, ei minulla olisi käsitystä siitä, millaista luonnossa on ja kuinka siellä toimitaan. Suomen pinta-alasta suurin osa on asumatonta metsää. Nyt aikuisen näkökulmasta katsottuna minusta tuntuu, että olisin jäänyt paljosta paitsi, jos minulle ei pienenä olisi syntynyt vanhempieni ansiosta kosketuspintaa tähän maassamme niin vallitsevaan elementtiin, eli koskemattomaan metsään ja luontoon.
Voisi ehkä sanoa, että luonnossa liikkuminen, siellä ajan viettäminen ja yöpyminen ovat asioita, jotka tavallaan lisäävät yleissivistystä, samalla lailla kuin minkä tahansa muun asian oppiminen, joka ei välttämättä sinänsä ole osa omaa arkielämää. Jos ajattelemme esimerkiksi erilaisia uskontoja, on lapsen hyvin hyödyllistä tietää, millaisiin asioihin ihmiset ympäri maailman uskovat, vaikka lapsi ei itse kyseistä uskontoa harjoittaisi.
Sama pätee luonnossa liikkumiseen. Niin moni ihminen maailmassa viettää hyvin suuren osan elämästään luonnossa, että omakohtainen kokemus villistä erämaasta auttaa lasta aikuisena myös paremmin ymmärtämään muita ihmisiä, joiden elämässä luonnolla on suurempi rooli. Puhumattakaan siitä lapsen kannalta kaikkein tärkeimmästä aspektista: teltassa yöpyminen omien vanhempien kanssa on ikimuistoinen jännittävä kokemus, joka varmasti jää lapsen mieleen tärkeänä, rakkaana elinikäisenä muistona. Kukapa vanhempi ei haluaisi lapselleen sellaista tarjota!
