Toisinaan vanhemman ja lapsen suhde saattaa olla niin vaikea, että vanhemmalla on tunne, että hän ei yksinkertaisesti tule toimeen lapsensa kanssa. Tilanteesta olisi kuitenkin päästävä eteenpäin, jotta yhteinen perhearki voi jatkua sovussa. Miten erityisen haastavan lapsen kanssa voi yrittää tulla toimeen?
Jokainen vanhempi tietää, että vanhemmuuteen kuuluu ylä- ja alamäkiä. Vaikka lapsiaan kuinka rakastaa, tulee väistämättä vastaan hetkiä, jolloin tunteet kuumenevat ja pinna saattaa palaa joskus voimakkaastikin. Yleensä tällaiset hetket kestävät kohtuullisen lyhyen aikaa ja tilanteen jälkeen tunteet lasta kohtaan ovat jälleen yhtä voimakkaat kuin aiemmin, ehkä jopa voimakkaammat, koska vanhempaa saattaa vaivata huono omatunto pinnan palamisen takia.
Mutta entä jos negatiivinen tunne jää päälle pidemmäksi aikaa? Esimerkiksi jos lapsi käyttäytyy huonosti niin usein, että välissä tunteet eivät edes ehdi tasaantua, ennen kuin uusi riitatilanne on jo käsillä?
Vanhemman ei täydy kokea huonoa omaatuntoa siitä, että pinna välillä palaa lapsen kanssa, sellainen on täysin inhimillistä. Vanhemmalla on kuitenkin aikuisena vastuu pyrkiä löytämään tilanteeseen ratkaisu niin, että vihan tunteet eivät olisi jatkuvasti pinnassa. Millaisia keinoja vanhemmalla on tähän käytössä?
Selkeät yhteiset pelisäännöt ovat usein avuksi
Aikuisena vanhempi määrää pelisäännöt erityisesti silloin, kun lapsi on pieni. Vanhempi voi esimerkiksi todeta, että tästä lähtien kaikki tässä talossa puhuvat ystävällisesti toisilleen ja jos joku unohtaa, unohtaneen henkilön tulee luopua jostakin itselleen tärkeästä asiasta. Vanhempi ja lapsi voivat yhdessä päättää, mikä on se tärkeä asia josta molemmat luopuvat, jos sääntöä ei noudateta.
Vanhemman täytyy muistaa, että hänen itsensä on myös pakko luopua jostakin itselleen tärkeästä, mikäli hän itse ei pysty noudattamaan sääntöä. Jos lapsi huomaa, että sääntö pätee vain häneen eikä vanhempaan, vanhemman uskottavuudelta menee pohja.
Vanhempi voi myös rohkaista lasta sanomalla, että mikäli molemmat onnistuvat selviytymään päivän loppuun asti sanomatta toiselle pahasti, silloin molemmat saavat palkinnoksi jotain mukavaa.
On tärkeää, että vanhempi pitää järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti kiinni asettamistaan säännöistä ja rajoista. Lapsi muistaa pitkään epäjohdonmukaisuudet vanhemman toiminnassa ja tämä syö pohjaa vanhemman auktoriteetilta.
On myös tärkeää pitää mielessä, että rangaistuksen pelko on yleisesti ottaen huono motivaattori oppimiseen. Lapsen on huomattavasti helpompaa ja tehokkaampaa oppia palkitsemisen ja mielihyvän tuntemusten kautta. Jos rangaistuksen pelko olisi tehokas opetusmenetelmä, esimerkiksi vankiloissa olisi huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin niissä tällä hetkellä on. Aito halu toimia oikein on usein kaikkein tehokkain tapa muuttaa ihmisen käyttäytymistä. Tämä pätee niin lapseen kuin aikuiseenkin.
Lähde: HuffPost
Teksti: Sonja
