Kun lapset hankitaan yhdessä, useimmat vanhemmat toivovat perheen pysyvän koossa. Joskus asiat menevät kuitenkin elämässä niin, että tämä ei ole mahdollista. Kun vanhemmat eroavat, lapset usein alkavat viettämään vuorotellen aikaa molempien luona. Kun toinen vanhempi löytää uuden kumppanin, toisesta vanhemmasta saattaa tuntua pahalta päästää lapsensa viettämään aikaa uuden hänelle tuntemattoman ihmisen seurassa.
Ero on aina suuri pettymys, jos ajatuksena on aiemmin ollut, että halutaan pysyä yhdessä ja kasvattaa lapset perheenä, joka asuu samassa osoitteessa. Toisinaan tilanne on kuitenkin sellainen, että ero on kaikille osapuolille paras ratkaisu, myös lapsille.
Ero tuo mukanaan usein suuria elämänmuutoksia. Eräs tällainen muutos on ex-puolison uuden kumppanin välillinen tulo mukaan omaan perhe-elämään. Varsinkin jos tilanne on ollut sellainen, että ex-kumppanin suhde uuteen puolisoon on alkanut vanhan suhteen aikaisena pettämisenä, on hyvin ymmärrettävää, että petetylle puolisolle on vaikeaa antaa lapsiaan esimerkiksi viikonlopun viettoon exälle, kun tietää uuden kumppaninkin olevan paikalla. Ajatus siitä, että ex-puoliso, uusi puoliso ja lapset muodostavat nyt oman perheyksikkönsä, jossa itse ei ole mukana, voi olla vanhemmalle hyvin tuskallinen.
Vaikka vanhempi saattaisi ulospäin antaa ymmärtää, että häntä ei hetkauta ex-puolison uuden kumppanin mukanaolo lasten vierailun aikana, saattaa hän kuitenkin mielessään toivoa, että lapset eivät viihtyisi uuden puolison kanssa. Vanhempi ei ehkä halua edes myöntää itselleen, että tällaiset ajatukset saattavat käydä hänen mielessään. Tällainen ajattelu on kuitenkin täysin normaalia varsinkin sellaisessa tilanteessa, jossa pettäminen on ollut mukana erokuviossa. Itseään ei pidä syyllistää siitä, että tuntee täysin inhimillisiä tunteita.
Vaikka eroon ei liittyisikään pettämistä, saattaa vanhemmasta silti tuntua pahalta, että ex-puoliso löytää uuden kumppanin ja muodostaa oman perheen tämän kanssa. Yksin vietetyt päivät lasten ollessa exän ja tämän uuden kumppanin luona saattavat tuntua hyvin surullisilta ja yksinäisiltä.
On helpommin sanottu kuin tehty opettaa itsensä ajattelemaan, että lopulta se on lasten etu, kun heidän elämässään on monia välittäviä aikuisia. Jos vanhempi kuitenkin pystyy näin ajattelemaan, saattaa se helpottaa hänen oloaan. Ajan kanssa on usein helpompi hyväksyä, että lasten elämässä on mukana uusi heille merkittävä aikuinen, toisen vanhemman uusi kumppani.
Vaikka aika auttaakin usein, ex-puolison uuden kumppanin hyväksyminen mukaan lasten arkeen on usein pitkällinen ja vaikea prosessi. Onko sinulla kokemusta vastaavasta tilanteesta? Kuinka neuvoisit vanhempaa, joka on vastikään joutunut tällaisen tilanteen eteen?
