Vauvan ja vanhemman aivoaktivaatio synkronoituu vuorovaikutustilanteessa – Katsekontaktilla erityinen rooli

Vauvan ja vanhemman aivoaktivaatio synkronoituu vuorovaikutustilanteessa – Katsekontaktilla erityinen rooli
Kuva: Ana Tablas

Viime aikoina aivokuvantamistekniikat ovat kehittyneet niin paljon, että niiden avulla voidaan tutkia vanhempien ja lasten aivoaktivaatiota aidossa reaaliaikaisessa vuorovaikutustilanteessa. Tutkimuksissa on havaittu, että vanhempien ja lasten kommunikoidessa heidän aivoaktivaationsa muistuttavat toisiaan tietyillä samoilla aivoalueilla.

Vierekkäisten neuronien on havaittu aktivoituvan samanaikaisesti, kun ne työskentelevät saman tehtävän parissa. Kun tarkastellaan samanaikaisesti suuria neuronijoukkoja, tämä samanaikainen aktivaatio tuottaa tietynlaisia aktivaatioaaltoja. EEG-tutkimuksessa näitä aktivaatioaaltoja voidaan rekisteröidä kallon pinnalta käsin elektrodikypärän avulla. Rekisteröity aktivaatio näyttää erilaiselta riippuen siitä, millaista tehtävää aivot kulloinkin suorittavat.

Aivoaktivaatiota voidaan tutkia myös muiden menetelmien avulla. Funktionaalinen magneettikuvaus on eräs yleisesti käytetty aivokuvantamismenetelmä. Parenting Science- sivustolla kerrotaan tutkimuksista, joissa on havaittu, että kun ihmiset esimerkiksi kuuntelevat tarinaa ja kiinnittävät siihen huomiota, heidän aivoaktivaationsa näyttää samanlaiselta kuin tarinankertojalla. Näin käy vain silloin, kun ihmiset ovat kunnolla ymmärtäneet tarinan sisällön, eli toisin sanoen kiinnittäneet tarkkaa huomiota kuulemaansa. Jos ihmiset ovat ajatelleet muita asioita, eivätkä ole kiinnittäneet huomiota tarinaan, yhtä voimakasta yhteneväistä aktivaatiota ei havaita.

Aikuisen ja vauvan aivoaktivaatiot muistuttavat toisiaan vuorovaikutustilanteessa

Parenting Science- sivustolla kerrotaan myös tutkimuksista, joissa on tarkasteltu aikuisen ja vauvan aivoaktivaatioiden samankaltaisuutta. Tutkimuksissa havaittiin, että vauvojen aivoaktivaatio näytti samankaltaiselta aikuisen aivoaktivaation kanssa erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa aikuisen ja vauvan katseet kohtasivat. Jos katseet eivät kohdanneet, aktivaatiossa ei havaittu niin voimakasta samankaltaisuutta. Vaikutti siis siltä, että katseiden kohtaaminen oli edellytys synkronian syntymiselle.

Koska vauva ei vielä ymmärrä hyvin puhuttua kieltä, kommunikaatiossa ovat pääroolissa muunlaiset signaalit. Näitä voivat olla katsekontakti, äänensävy, tietyntyyppiset äänteet ja vastaavat kommunikaatiotavat, joita vanhemmat käyttävät kommunikoidessaan vauvansa kanssa. Tutkimuksissa on niinikään myös havaittu äidin ja lapsen sydämen sykkeen synkronoituvan tilanteissa, joissa he kommunikoivat kasvokkain positiivisilla äänteillä ja sanoilla.

Vanhemman stressaantunut olo heikentää synkronian syntymistä

Kun vanhempi on hyvin stressaantunut, hänen kommunikaatiokykynsä lapsensa kanssa usein heikentyy. Jos vanhempi kärsii esimerkiksi masennuksesta, hänen saattaa olla vaikeaa ylipäätään ottaa kontaktia lapseensa normaalilla tavalla. Tällaisissa tilanteissa vanhemman ja lapsen aivoaktivaation synkronia ei ole tutkimuksissa kovin voimakasta.

On jännittävää ajatella, että vanhemman ja lapsen välinen yhteys on niin voimakas, että se aikaansaa aivoaktivaatioiden synkronoitumista. Vanhempien kannattaakin pyrkiä vuorovaikuttamaan lapsensa kanssa rennossa, rauhallisessa mielentilassa. Kun vauvasi katsoo sinua silmiin hymyillen ja jokeltaen, on sydäntä lämmittävää ajatella, että hänen aivoissaan luultavasti aktivoituvat samat mielihyväalueet kuin vanhemman aivoissa kyseisellä hetkellä.

Lähde: Parenting Science

Teksti: Sonja


Ruuhkavuodet suosittelee

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.