Monelle tulee sanasta “migreeni” mieleen voimakas päänsärky. Migreeni voi kuitenkin oireilla monin eri tavoin ja sillä on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä useiden psyykkisten sairauksien kanssa.
Kiireisten ruuhkavuosien keskellä migreeni voi haitata elämää merkittävästi. Piinaava päänsärky saattaa pakottaa vetäytymään pimeään huoneeseen potemaan, vaikka päivän todo-lista olisi täynnä tärkeitä asioita. Mistä migreenissä on kyse?
Migreeni on aivosairaus, joka on naisilla kolme kertaa yleisempi kuin miehillä. Migreenin tyypillisiä oireita ovat voimakkaat päänsärkykohtaukset. Päänsärky ei kuitenkaan ole migreenin ainoa oire. Muita oireita voivat olla esimerkiksi aistien poikkeava herkistyminen, joka voi ilmetä valo-tai ääniarkuutena. Oireisiin voi kuulua myös voimakas pahoinvointi ja näköhäiriöt.
Migreenin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Tämänhetkisen käsityksen mukaan migreenille tyypillinen kipu juontaa juurensa aivokalvojen verisuonista, pitkittyy kolmoishermon gangliossa ja muuttuu krooniseksi keskushermostossa ja aivorungossa. Tutkimuksissa migreenillä on havaittu olevan yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä esimerkiksi ADHD:n ja masennuksen kanssa.
Aurallinen ja auraton migreeni
Migreenissä on kaksi päämuotoa, aurallinen ja auraton migreeni, sekä joitakin harvinaisempia muotoja. Aurallisessa migreenissä kohtausta saattaa edeltää aivorungon tai aivokuoren toimintahäiriöön viittaava “aura”. Tällainen aura voi olla esimerkiksi raajojen toispuoleinen puutuminen, puheen vaikeus tai erilaiset näköhäiriöt. Aurattomassa migreenissä ei esiinny kohtausta edeltävää auraa.
Viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että aurallinen ja auraton migreeni eivät ole erilaisia sairauksia vaan sen sijaan ovat saman jatkumon eri ääripäissä. Tätä oletusta tukee havainto, että samalla potilaalla voi ilmetä molempia migreenin muotoja. Henkilöllä saattaa esimerkiksi nuorempana olla auratonta migreeniä, joka saattaa ilmetä vain lievänä päänsärkynä. Vanhempana samalla henkilöllä saattaa olla aurallista migreeniä, johon liittyy voimakkaita oireita, kuten pahoinvointia tai näköhäiriöitä.
Molempiin migreenin muotoihin tehoaa samankaltainen lääkitys ja toisen migreenityypin esiintyminen perheessä lisää myös toisen esiintymistodennäköisyyttä. Nämäkin tekijät viittaavat siihen, että kyseessä on saman sairauden lievempi ja vakavampi muoto. Tutkimukset ovat osoittaneet, että perinnöllinen riski on erilainen eri migreenityyppien välillä. Aurallista migreeniä sairastavilla henkilöillä geneettisten riskiteköjöiden merkitys on suurempi kuin niillä, jotka sairastavat auratonta migreeniä.
Kuinka migreeniä hoidetaan?
Ruuhkavuosina stressiä on vaikeaa välttää, mikä saattaa pahentaa migreenin oireita. Suuri osa kohtauksista voidaan kuitenkin onneksi hoitaa tavallisella kipulääkkeellä tai kipu- ja pahoinvointilääkkeen yhdistelmällä.
Migreeniin on myös kehitetty täsmälääkkeitä. Jos tiedostaa, mitkä tekijät saattavat laukaista migreenin, voi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään näitä “triggereitä” elämässään. Tavallisimpia laukaisijoita ovat esimerkiksi vilkkuvat valot, rasittava liikunta, jotkut mausteet, nälkään liittyvä verensokerin lasku, stressi ja naisilla kuukautisten alkaminen.
Laukaisevien tekijöiden välttäminenkään ei aina riitä estämään kohtausta. Erilaiset rentoutumisharjoitukset ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen saattaa myös auttaa mahdollisen lääkehoidon ohella migreenin hallinnassa.
Lähteet ja lisätietoa: Duodecim ja Terveyskirjasto
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja