Kotiäitiys ansioluettelossa, uhka vai mahdollisuus? 

Kotiäitiys ansioluettelossa, uhka vai mahdollisuus? 
Brooke Lark

Itse näin viiden lapsen äitinä ja kotona melkein kymmen vuotta olleena on aika pikku hiljaa miettiä seuraavaa siirtoa elämässäni. Jatkanko vielä kuinka kauan kotona, onko siihen edes taloudellisesti mahdollisuutta vai olisiko aika jo palata työelämään. 

Olen kummastellut jo vuosia sitä miten perheellisiä ja varsinkin äitejä pidetään taakkana työelämässä ja aloin miettimään asiaa tarkemmin. Miltä oma CV:ni näyttäisi ansioluetteloa myöten melkein kymmenen vuoden kotiäitiyden jälkeen? Katsottaisiinko työhakemustani kauhulla ja laitettaisiinko se heti kättelyssä roskapostiin. Tulvisiko sähköpostiini viestejä viestin perään jonka alkusanat kuuluisivat jota kuinkin näin “Kiitos hakemuksestasi mutta Teitä ei ole valittu…” CV:ni ei siis varmaan kovinkaan vakuuttavalta näyttäisi vai näyttäisikö se kuitenkin? 

Joten mietitäänpä asiaa tarkemmin! 

Itse olen sitä mieltä että vanhemmuus on yksi haastavimmista “työpaikoista” mitä ikinä voi olla! Varsinkin pikkulasten arjen pyörteissä huojuva vanhempi on aina valmistautunut kaikkeen, odottamattomampiinkin muutoksiin. Samalla kun vaihdat mm. vaippaa pienelle vaippasankarille, uusit uutta sähkösopimusta puhelimen välityksellä tai hoidat vasu-keskustelut kädenkäänteessä. Lapsen tultua kotiin ulkoa polvi verillä, teet murto-osasekunnissa päätöksen riittääkö haavaan pelkkä laastari vai tarvitseeko hypätä autoon ja lähteä tikattavaksi. Kuskaat harrastuksiin, käyt kaupassa, hankit tarvittavat vaatetukset lapsille jokaiselle neljälle Suomen ihanalle vuodenajalle. Tunneälyltään otat esiteinin kiukut muitta mutkitta vastaan ja ajattelet saamalla että mahdollisen esimiehen palaute ei olisi mitään verrattuna tähän. Lohdutat, nukutat, teet metatyötä 24/7, syötät ja pidät kirjaimellisesti hengissä yhtä tai useampaa pientä tai hieman isompaakin ihmisen taimea!  

Vanhempi on aina askeleen edellä, ajatukset seuraavassa hetkessä, työskentelee rutiininomaisesti eikä todellakaan pienistä muutoksista hätkähdä. Eikö työnantaja juurikin näitä piirteitä arvosta työntekijöissään? Vanhempi riippumatta onko kyseessä isä vai äiti, on multitaskingin kuningas/kuningatar! Waude, sanon minä!  

Voin aika varmasti sanoa että vanhemmuus on paras elämänkoulu kuta kuinkin mihin tahansa ammattia ja työtä ajateltuna! Vanhempi jos kuka pystyy pitämään monta rautaa tulessa suuremmankin muutoksen tai esteen tultua eteen. Vanhempi jos kuka pystyy elämään tilanteen mukaan sekä pyörittämään tuhansia ajatuksia ja toimia päässään.  

Eli asiaa uudelleen mietittynä oma CV:ni vuosien kotiäitiyden jälkeen näyttäisi loistavalta! Eikö vain? 

Pieni kääntö puoli tottakai saattaisi olla se, että lasten sairasteltua varsinkin näin ihanan syksyisen flunssa-aallon saavuttua keskuuteemme vanhemman on mahdollisesti jäätävä kotiin hoitamaan sairasta lastaan. Siitä huolimatta se mitä kaikkea positiivista työnantaja saakaan perheellisestä ihmisestä on minusta valtava!  

Vastuullisen, toiminnallisen ja aina valmiin työntekijän! 

Teksti: Katri

Avatar photo

Katri

Olen neljän vilkkaan hulivilin kotiäiti Mikkelistä. Elämme hektistä pikkulapsiarkea. Meillä riidellään, mökötetään, sovitaan, halataan sekä pussataan ja huumori kukkii perheessämme varsinkin puolisoni toimesta. Olen luonnonlapsi mutta rakkaus punaista huulipunaa kohtaan ei häviä. Haaveilen omasta ajasta, paremmista yöunista ja mielenterveyteni järkkyy liiasta sekasorrosta. Olen ikuinen vauvakuumeilija. Vihaan ruuanlaittoa mutta rakastan leipoa! Iloiseksi minut saa jonkun toisen valmistama ruoka, hyvät löydöt kirpparilta sekä juoksulenkki raikkaassa ulkoilmassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *