Usein vanhemmat olettavat, että lapsi valehtelee saadakseen jotain, mitä hän haluaa tai välttääkseen jonkin epämieluisan seuraamuksen. Syy saattaa hyvin olla tällainen, mutta toisinaan valehteluun on muitakin syitä.
Uuden käyttäytymistavan testaaminen
Lapsi saattaa valehdella testatakseen uutta käyttäytymistapaa. Pieni lapsi saattaa kokeilla erilaisia asioita vain nähdäkseen, mitä tapahtuu. Epätosien asioiden kertominen voi tuntua lapsesta mielenkiintoiselta uudelta kokemukselta. Lapsi saattaa miettiä, mitä tapahtuu, jos hän sanoo isälle tai äidille jotain muuta kuin totuuden.
Itsetunnon kasvattaminen ja hyväksynnän saavuttaminen
Lapset, jotka kärsivät huonosta itsetunnosta, saattavat valehdella kohottaakseen itsetuntoaan. He saattavat kertoa valheita, jotka saavat heidät vaikuttamaan “mahtavammalta” kuin millaiseksi he todellisuudessa tuntevat itsensä.
Huomion vetäminen pois ongelmista
Jos lapsi kärsii esimerkiksi ahdistuksesta tai masennuksesta, hän saattaa valehdella siirtääkseen huomion pois ongelmistaan. Jos häneltä esimerkiksi kysyy miten hän voi, kuinka hän on nukkunut öisin tai muuta vastaavaa, hän saattaa sanoa olevansa täysin kunnossa ja nukkuvansa erinomaisesti, vaikka totuus olisi aivan toinen.
Puhuminen ennen ajattelemista
Joskus lapsi saattaa yksinkertaisesti puhua ennen kuin ehtii ajatella. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, jos lapsi kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä ja on ylivilkas. Jos lapselta kysyy esimerkiksi onko hän tehnyt läksynsä, hän saattaa sanoa että on tehnyt ne, vaikka ei olisikaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että lapsi tietoisesti valehtelee. Joissakin tapauksissa esimerkiksi ADHD:sta kärsivä lapsi saattaa jopa hetkellisesti uskoa tehneensä läksyt, sillä hänen mielensä saattaa hyppiä nopeasti asiasta toiseen eikä hän pysty kohdistamaan tarkkaavaisuuttaan yhtä tehokkaasti kuin muut.
Mitä vanhemmat voivat tehdä
Jos kyse on huomionhakuisista valheista, ne kannattaa jättää niin vähälle huomiolle kuin mahdollista. Valehtelua ei pidä hyväksyä, mutta voimakas reaktio on usein juuri se, mitä lapsi toivoo saavuttavansa. Jos valehtelussa esimerkiksi on kyse siitä, että lapsi liioittelee jotain asiaa, vanhemman kannattaa suuttumisen sijaan siirtää keskustelu muualle, jotta lapsi huomaa, että liioittelemalla hän ei saakaan kaipaamaansa huomiota.
Esimerkki tällaisesta huomionhakuisesta valheesta voi olla vaikkapa tilanne, jossa lapsi kertoo tehneensä hurjan määrän maaleja päiväkodin tai koulun pelissä ja vanhempi ymmärtää heti, että tämä ei voi olla totta. Suuttumista ja rangaistusta lempeämpi lähestymistapa on esimerkiksi sanoa lapselle, että hänen sanomansa kuulostaa hiukan tarinamaiselta ja että ehkä hän voisi kertoa asian uudelleen siten kuin asia oikeasti tapahtui. Näin lapsi ymmärtää, että vanhempi tietää hänen huijanneen ja että tämä ei ole hyväksyttävää.
Jos lapsi on jo vanhempi ja valehtelee, tilanne on erilainen kuin nuoremman lapsen kohdalla. Vanhemmalle lapselle, joka jo ymmärtää paremmin mikä on oikein ja väärin, voi sanoa selkeämmin, että mikäli valhe toistuu, siitä seuraa rangaistus.
Lähde: Child Mind Institute
Teksti: Sonja
