Jokainen vanhempi tietää aamut, jotka ovat lapselle vaikeita ja miten helposti huonotuulisuus heijastuu myös itseen. Mitä pienempi lapsi on ja varhaisempaa vaihetta päiväkoti taipaleella mennään, sen todennäköisempää itkuisuus ja vanhemman hankalammat tunteet jättäessä tuolloin lasta hoitoon kaiketi ovat. Noina aamuina päiväkodin rooli korostuu entisestään.
Tilanne on täysin ymmärrettävä niin itkevän lapsen kuin vanhemmankin kannalta. Harvemmin on kyse sen vakavammasta, kuin hetkestä. Tarkoittamatta sitä, ettei vakavampia tilanteita olisi. Usein lapsi kuitenkin rauhoittuu, kun vanhempi on mennyt ja päiväkotipäivä pääsee alkamaan, eikä suurin osa vanhemmista murehdi vaikeampaa aamua koko päivää.
Syliä ja sanoittamista, syyllistämisen sijaan
On kohtuutonta ja väärin, jos lapset joutuvat kokemaan syyllisyyttä itkuisuudestaan. Tuntuu pahalta, kun osa vanhemmista tuo lapsiaan hoitoon sättien lasta hänen mielipahansa vuoksi tai verraten itkuista hyväntuulisempaan lapseen. Vedotaan, että tulisi käyttäytyä samoin kuin joku toinen ja sivuutetaan itkuinen mielipahassaan.
Jokainen huoltaja toimii oman lapsensa kanssa, kuten parhaaksi näkee. Harvemmin kenenkään lapsen ja aikuisen väliseen edes kiinnittää varsinaisesti huomiota myötätuntoa enemmän, koska tietää miten vähän nuo välähdykset todellisuudesta kertovat. Vääristävät mitä todennäköisemmin kokonaisuuden.
Varhaiskasvattajat taas ovat ammattilaisia, joten tietynlaiset odotukset ovat oikeutettuja. Monen vanhemman vaatimukset päiväkodin työntekijöitä kohtaan voivat olla kohtuuttomia henkilökunnan resursseihin nähden. Toisinaan heidän suhtautumisensa aiheuttaa kuitenkin syystä hämmennystä, ärtymystäkin, vaikka tiedostaakin heidän pyrkivän käytöksellään pääsääntöisesti hyvään.
Tuntuu ikävältä, jos lapsi joutuu kokemaan täysin ymmärrettävien ja luonnollisten aamun vaikeiden tunteidensa lisäksi päiväkodin henkilökunnan sanojen seurauksena syyllisyyttä kohtaamisen ja tuen sijaan. On kohtuutonta sanoa itkevälle lapselle, ettei hänen tulisi itkeä, ettei vanhemmalle tule tai jää paha mieli.
Pyrkimys on luultavasti tukea, mutta keino tuntuu väärältä. Vanhemman pahasta mielestä ei voi vastuuttaa pientä kasvavaa lasta, jonka tulisi voida nojata aikuisiin ympärillään. Toki lapsen tunteiden vaikutuksen sanoittaminen suhteessa vanhemman fiilikseen on ymmärrettävä, mutta se ei, ettei lapsi saisi tuntea tunteitaan säästääkseen vanhempaansa mielipahalta.
Tietenkin vanhemmatkin tarvitsevat tunteidensa kanssa usein tukea. Niiden kanssa ei pärjää itsenäisesti aina aikuisenakaan, mutta lapsen vastuulle pärjäämistä ei voi sysätä. Toisaalta mitä useammin vaikeamman aamun kokee, sitä harvemmin vanhemmalle luultavasti jää kurja olo, kun tilanteesta ja päiväkodista tulee tutumpi. Huolimatta siitä, ovatko aamut lapselle loputtoman haastavia.
Ei vielä kommentteja