Kun aikuinen katsoo kolmevuotiasta lasta, tämä näyttää todella pieneltä. Aikuiset monesti saattavat kohdella kolmevuotiasta ikään kuin hän ei vielä ymmärtäisi ihan kaikkea, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Kolmevuotias on kuitenkin usein jo sellaisella kehitystasolla, että hän ymmärtää “aikuisten asioista” paljon enemmän kuin vanhemmat välttämättä tajuavat.
Yksi varhaisimmista muistikuvistani on kolmivuotissyntymäpäiviltäni. Muistan juosseeni ympäri asuntoa ja kertoneeni tärkeänä kaikille, että “tänään täytän kolme vuotta”. Muistikuva on todella elävä. Tätä nuoremmalta iältä minulla ei ole varsinaisia selkeitä muistikuvia.
Tämän jälkeen muistikuvia onkin jo paljon enemmän. Muistan aika selvästi, kuinka saatoin leikkiä sivussa, kun aikuiset vieressäni puhuivat “aikuisten asioita”. He eivät välttämättä ymmärtäneet, että vieressä leikkivä lapsi kuunteli korvat höröllä kiinnostuneena kaikkea, mitä puhuttiin.
Muistan myös usein iltaisin hiipineeni kuuntelemaan vanhempien keskusteluja olohuoneessa sen jälkeen, kun he olivat peitelleet minut nukkumaan. Heille ei varmaan tullut mieleenkään, että sikeästi “nukkumaan” jäänyt lapsi itseasiassa nousi sängystä heti kun he olivat lähteneet huoneesta ja hiiippaili pimeässä huoneessa ympäriinsä, leikkien vielä pitkään sen jälkeen, kun vanhemmat luulivat laittaneensa lapsen nukkumaan.
Joskus mietin, kuinka tavallista tällainen on lasten keskuudessa. Elokuvissa ja kirjoissa lapset aina hiipivät portaiden yläpäähän kuuntelemaan vanhempien keskusteluja ja kuulevat asioita, joita heidän ei pitäisi kuulla. Siitä sitten alkavat henkeäsalpaavan jännittävät seikkailut. Tosielämässä seikkailuosuus jää usein vähän vähemmälle, mutta “aikuisten asioita” tuli ainakin itseni kuultua runsaasti pienenä.
Pari vuotta vanhempana muistan jo tajunneeni aika selkeästi, että aikuiset eivät aina ymmärtäneet, että kiinnitin tarkkaa huomiota kaikkeen, mitä he sanoivat. He saattoivat yhä puhua minulle kuin “lapselle” ja jutella hiljaisella äänellä keskenään jotain sellaista, joka ei ollut tarkoitettu minun korvilleni.
Nyt ollessani itse aikuinen ymmärrän paljon paremmin, miksi monet aikuiset kokevat “turvalliseksi” puhua aikuisten asioista viereisessä huoneessa, jos kolmi- tai nelivuotias leikkii omassa huoneessaan parin metrin päässä. Tuntuu toisinaan uskomattomalta ajatella, että niin pienen ihmisen pään sisällä tapahtuu jo vaikka minkälaista prosessointia. Lapset kuitenkin ymmärtävät paljon enemmän maailman menosta kuin aikuiset arvaavatkaan.
Toki on ymmärrettävää, että aikuisista ei äkkiseltään tunnu, että pieni lapsi vielä täysin ymmärtää heidän sanomisiaan. Lapsi kehittyy kuitenkin yllättävän hurjaa vauhtia ensimmäisten elinvuosiensa aikana. Usein vanhemmat ehtivät hädin tuskin tottua siihen, millä tasolla lapsi tiettynä kuukautena on kehityksessään, kun tämä muutaman viikon päästä on jo siirtynyt ymmärryksessään ja osaamisessaan monta harppausta eteenpäin.
Muistatko vielä, miltä tuntui olla kolmevuotias ja kuulitko sinäkin aikuisten puhuvan asioita, joita ei ollut sinun ikäisellesi tarkoitettu?
