Lapsuuden kokemukset näyttäisivät vaikuttavan siihen, kuinka onnelliseksi lapsi kokee elämänsä aikuisiällä. Onnellisuuden “salaisuus” tuntuu lopulta olevan varsin yksinkertainen.
Kaikki vanhemmat toivovat, että heidän lapsensa tulevaisuus olisi mahdollisimman valoisa. Kun vanhempi katsoo pientä lastaan, mielessä saattaa käydä huoli siitä, miten lapselle käy elämässä. Menestyykö hän koulussa ja työelämässä, löytääkö hän ystäviä ja myös kumppanin itselleen, perustaako ehkä oman perheen? Menestystäkin tärkeämpänä asiana vanhemmat kuitenkin lähes aina pitävät lapsensa onnellisuutta. Riippumatta siitä mitä lapsi päätyy tekemään elämässään, jos hän itse on onnellinen ja tyytyväinen, vanhempikin voi olla onnellinen.
Tutkimusten mukaan vanhemmilla on paljon valtaa sen suhteen, miten heidän lapsensa tuleva elämä tulee sujumaan. Erityisesti lapsen aikuisuudessa kokemaan onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteeseen lapsuuden kokemuksilla on suuri vaikutus. Taatakseen lapselleen mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnelliseen elämään, vanhemman ei täydy tehdä monimutkaisia kasvatuksellisia operaatioita. “Onnellisuuden salaisuus” tuntuu olevan paljon yksinkertaisempi. Harvardissa tehdyn tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että suurin vaikuttava tekijä lapsen tulevaisuuden kannalta on se, että hänellä on kasvaessaan ollut lämpimät ja rakastavat vanhemmat.
Tutkijat tulivat tähän johtopäätökseen haastateltuaan noin neljäätuhatta keski-ikäistä ihmistä. Haastattelujen tuloksia analysoitaessa havaittiin, että sellaiset ihmiset, jotka kokivat lapsuudenkotinsa olleen lämmin ja vanhempiensa rakastavia lastaan kohtaan, kokivat elämänlaatunsa parempana ja kokivat pärjänneensä elämän monilla osa-alueilla keskimäärin paremmin kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät raportoineet kokeneensa vanhempiensa suhtautumista itseensä lämpimänä ja rakastavana.
Ihmisen hyvinvoinnin tasoa ja omaa kokemusta mitattiin tutkimuksessa kolmella eri mittarilla: emotionaalisella, psykologisella ja sosiaalisella. Tutkijat etsivät assosiaatiota ihmisen omaan aikuiselämään liittyvän positiivisen kokemuksen ja hänen lapsuuden muistojensa onnellisuuden välillä. Näiden asioiden välillä havaittiinkin korrelaatio. Tutkimuksessa havaittiin myös, että sellaiset henkilöt, jotka olivat kokeneet vanhempiensa kohtelun lapsena lämpimänä ja rakastavana, päätyivät pienemmällä todennäköisyydellä käyttäytymään itsetuhoisilla tavoilla, kuten esimerkiksi käyttämään huumeita.
Tutkimukseen osallistuvat henkilöt olivat kaikki keski-ikäisiä. Vaikka tutkimuksessa olikin tiettyjä heikkouksia liittyen tutkittavien sukupuolijakaumaan, etniseen taustaan ja syntymävuosiin, tulokset vaikuttaisivat silti viittaavan siihen, että lapsuuden kokemukset ja erityisesti kokemukset rakastavasta vanhempi-lapsi suhteesta näyttäisivät vaikuttavan ihmisen onnellisuustasoon läpi koko elämän.
Tällaiset tutkimustulokset auttavat vanhempia olemaan luottavaisempia sen suhteen, että lapsella tulee elämä sujumaan hyvin. Antaakseen lapselleen parhaat mahdolliset eväät matkaan vanhemman ei tarvitse tehdä muuta kuin mitä vanhempi tekee jo luonnostaankin: rakastaa lastaan ja näyttää se hänelle päivittäin.
Lähde: Inc
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja