Nykyään biologisen isän puuttuminen perheestä on harvemmin enää asia, joka määrittelee lapsen elämää: isättömyyttä on ollut aina ja perheiden monimuotoisuus on tehnyt siitäkin normaalimpaa.
Isättömyyden kokemus riippuu pitkälti siitä miten tilanteeseen on päädytty. Trauma on suurempi, mikäli isättömyyteen liittyy vahva hylkäämisen tunne. Isättömyyden vaikutusta lapsen elämään ei voida yksiselitteisesti määrittää ja erottaa muista lapsen elämään vaikuttavista tekijöistä. ”Isättömyys yksinään ei altista lasta millekkään pahalle”, sanoo perhesuhdeneuvoja Minna Jaakkola.
Lapselle riittää yksikin hyvä kiintymyssuhde aikuiseen. Se auttaa turvaamaan lapsen normaalin kehityksen. Erotyöntekijä ja työnohjaaja Timo Tikan (Miessakit ry) mukaan biologia ei ole tärkeintä vanhemmuudessa, vaan läsnäolo.
Isättömyys ei määrittele lapsen elämää
Voimme löytää ihmisten elämäntarinoista monia muita asioita, jotka ovat merkinneet heidän elämässään isättömyyttä enemmän. Sekin vaikuttaa lapseen, miten isättömyyteen ollaan päädytty. Jos isä ei ole koskaan ollut lapsen elämässä, varsinaista isän menetystä ei tuolloin tapahdu. Jos lapsi puolestaan tulee hylätyksi isän puolelta, tulee siitä hänelle traumatisoiva kokemus. On erittäin tärkeää, että lapsi pääsee työstämään traumaansa.
Yksistään isättömyys ei määrittele suoraan lapsen tulevaisuutta. Tutkimuksia isättömyyden negatiivisista vaikutuksista lasten elämään on paljon, mutta niihin kannattaa suhtautua kriittisesti: suoraviivaisesti ei voida osoittaa syy- ja seuraussuhdetta. Tutkimuksista ei pystytä erottamaan isättömyyttä verrattuna muihin hyvinvoinnin mittareihin, kuten esimerkiksi tukiverkoston laajuuteen, sekä niiden vaikutuksista lapsen elämään. Nykyään ollaankin sitä mieltä, että vaikeudet isättömän lapsen elämässä eivät johdu välttämättä isän puutteesta, vaan muista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.
Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi laiminlyövä tai väkivaltainen isä kohottaa lapsen käytösongelmien riskiä selvästi. Joten huonosta isänmallista on lapselle enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Miehenmallia lapsen elämään voi tuoda esimerkiksi joku sukulainen tai muu läheinen mies. Lapsen on hyvä nähdä monenlaisia tapoja toimia sekä erilaisia aikuisia, joihin samaistua sukupuolesta riippumatta. Yksinhuoltajaperheissä lapselle tulisi myös mahdollistaa ihmissuhteita, jotka auttavat häntä irtautumaan vahvasta siteestä yksinhuoltaja-vanhempaan.
Mikäli biologinen isä ei ole lapsen elämässä saatavilla, lapsi ei häntä yleensä ensimmäisinä vuosinaan osaa kaivatakaan. Useimmiten lapsi alkaa kyselemään asiasta kuitenkin myöhemmin, jolloin hänen olisi hyvä kuulla myönteinen kertomus omasta syntymästä. Lapselle tulisi kertoa mahdollisimman rehellisesti syistä siihen, miksi biologinen isä ei ole läsnä hänen elämässä. Lapsen tulee myös saada esittää kysymyksiä isästään. Murrosiässä nuori saattaa alkaa uudestaan kyselemään isänsä perään. On lapsen oikeus saada tietää asian todellinen laita.
Miten isättömyys vaikuttaa lapsesi elämään? Millaisia miehenmalleja lapsesi elämässä on?
Lähteet: Anna , Hyväkysymys ja Iltalehti
Teksti: Anne-Mari Valta
