Lapsi muuttaa pois kotoa – Muuttuuko suhde vanhempiin automaattisesti?

Lapsi muuttaa pois kotoa – Muuttuuko suhde vanhempiin automaattisesti?
Kuva: Fausto Sandoval

Kun lapsi muuttaa omilleen, kyseessä on myös vanhemmalle suuri elämänmuutos. Kuinka vanhempi onnistuu parhaiten tasapainoilemaan uudessa tilanteessa, jos hän haluaa pitää yhteyttä lapseensa, mutta samaan aikaan antaa tälle mahdollisuuden itsenäistyä?

Irti päästäminen on aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on, kun kyseessä on oma lapsi, jonka on kasvattanut pienestä pitäen. Vanhempi on tottunut olemaan vastuussa lapsesta ja tekemään päätöksiä hänen puolestaan hänen turvallisuutensa takia. Tästä roolista voi olla hyvin vaikea päästää irti. Vanhempaa saattaa pelottaa, kuinka lapsi pärjää yksin ilman hänen huolenpitoaan.

Toisinaan vanhemmasta saattaa ensin tuntua siltä, että lapsen kotoa pois muuttaminen on iloinen asia. Se symboloi sitä, että vanhempi on onnistunut antamaan lapselle tarvittavat eväät oman elämän aloittamiseen. Moni kokee haikeuden lisäksi myös iloa ajatellessaan, että lapsi pääsee nyt aloittamaan omaa jännittävää elämäänsä. Joskus saattaa kuitenkin käydä niin, että muuttohetken lähestyessä tunteet muuttuvat. Vanhempi saattaakin yllättäen huomata kokevansa suurta surua ajatellessaan, että pian lapsen huone on tyhjä eikä häntä enää näe päivittäin.

Kun muutto sitten todella tapahtuu, vanhemman saattaa olla vaikea vastustaa tahtoaan olla päivittäin yhteydessä lapseensa varmistaakseen, että hänellä on kaikki hyvin. Kannattaa kuitenkin yrittää antaa lapselle aikaa totutella uuteen itsenäiseen elämään.

Moni saattaa kokea myös surua miettiessään, onko syy lapsen “radiohiljaisuuteen” se, että hänen suhteensa vanhempaansa ei kuitenkaan ole ollut niin hyvä ja avoin kuin vanhempi on luullut. Jos lapsi ei soita tai tekstaa päivittäin tai viikoittain, se ei kuitenkaan merkitse, että hänen suhteensa vanhempiinsa olisi jollakin lailla etäinen tai huono. Hiljaisuus saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että lapsella on ajatukset täynnä uutta jännittävää arkea.

Vanhemman kannattaa olla kärsivällinen ja antaa lapsen ottaa yhteyttä omaan tahtiinsa. Oma-aloitteista yhteyden ottamista ei toisaalta tarvitse myöskään pelätä. Vanhemman on täysin hyväksyttävää soittaa ja kysyä lapsensa kuulumisia halutessaan.

Vanhemmat suhtautuvat lapsen lähtöön eri tavoin

Riippuu paljon vanhemman persoonallisuudesta, kuinka hän suhtautuu lapsen poismuuttoon. Jotkut vanhemmat saattavat kokea aitoa onnea siitä, että saavat oman “vapautensa” takaisin. Toiset vanhemmat taas saattavat kokea ahdistusta ajatellessaan kaikkia potentiaalisia vaaroja, jotka lasta uhkaavat aikuisten maailmassa.

Parhaiten muuttotilanteen kanssa pärjäävät usein sellaiset vanhemmat, joiden maailmankatsomus ei ole kovin pessimistinen sen suhteen, mitä kaikkea pahaa ihmiselle voi sattua. He saattavat kokea haikeutta lapsen lähdön takia, mutta heillä on samaan aikaan luottamus siihen, että lapsi kyllä selviää maailmassa kotona saatujen hyvien oppien avulla.

Lähde: Psychology Today

Teksti: Sonja

Avatar photo

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *