Kotitöiden teko on lapselle hyvin opettavaista. Sen lisäksi, että lapsi oppii tärkeitä taitoja, hän oppii myös kantamaan vastuunsa perheen hyvinvoinnista. Missä iässä lapsi kannattaa ottaa mukaan kotitöihin?
Joskus vanhemmat miettivät, onko kotitöiden antaminen lapsen tai nuoren tehtäväksi hyvä vai huono asia. Vanhemmalla saattaa esimerkiksi olla tunne, että vanhemman tehtävä on pitää huolta kodista ja kodin askareista, eikä hän hoida “työtään” vanhempana hyvin, jos hän laittaa lapsensa tekemään osan kotitöistä. Hän saattaa myös ajatella, että lapsi ei voi olla samalla lailla lapsi, jos tämän arkeen kuuluu myös kotitöiden hoitoa.
Monen lapsen oma aikataulu on myös varsin kiireinen opiskelun ja harrastuksien parissa. Jos harrastuksia on paljon, elämä saattaa olla hyvin tarkkaan aikataulutettua. Koulun jälkeen lapsella saattaa olla vain lyhyt vapaahetki ennen harrastuksiin menoa ja illalla kotiin tullessa olisi hyvä pystyä rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa.
Tästä huolimatta lapselle voi olla huomattavaa hyötyä siitä, että hän osallistuu kodin askareisiin. Tutkimuksissa on havaittu, että kotitöihin osallistuminen lisää lapsen terveyttä ja hyvinvointia myöhemmin elämässä. Vanhemman kannattaakin asennoitua siten, että kotitöiden tekemisen tarkoitus ei suinkaan ole päästää vanhempaa helpommalla, kun joku muu hoitaa hänelle “kuuluvia” asioita, vaan tarkoitus on antaa lapselle arvokasta elämänkokemusta, joka auttaa häntä pärjäämään elämässään paremmin tulevaisuudessa.
Eräs mahdollinen syy siihen, miksi kotitöiden tekeminen lisää lapsen onnellisuutta ja hyvinvointia myöhemmässä elämässä saattaa olla se, että osallistuessaan askareisiin lapsi kokee säännöllisesti onnistumisen tunteita. Hän kokee olevansa tärkeä osa perhettä ja kantavansa kortensa kekoon yhteisen hyvinvoinnin eteen. Tällaiset tunteet lisäävät lapsen itsevarmuutta ja hyvänolontunnetta.
Jo esikouluikäisille lapsille voi antaa hyvin yksinkertaisia tehtäviä, joihin esimerkiksi voi kuulua omien lelujen siivoamista ja paikalleen viemistä leikkien jälkeen. Esikoululainen ei usein vielä osaa lukea, mutta hänelle voi vaikkapa piirtää kuvaohjeen esimerkiksi vihkoon, jossa näkyy, mitä hänen kuuluu tehdä päivittäin. Kun lapsi on hoitanut päivän askareen, esimerkiksi lelujen korjaamisen kaappeihin, hän saa vihkoon merkinnän suorituksesta. Merkintä voi olla esimerkiksi hauska tarra, josta lapsi pitää. Tarran saaminen motivoi lasta suorittamaan tehtävän.
Kouluikäisen lapsen voi ottaa askareisiin mukaan jo paljon suuremmassa määrin kuin esikoululaisen. Lapsen “tehtäviin” voi aluksi kuulua esimerkiksi omien ulkovaatteiden asettelu siististi kaappiin sen sijaan, että ne jätetään lojumaan lattialle vanhempien korjattaviksi. Myös koulurepun voi viedä sille tarkoitetulle paikalle lapsen huoneeseen. Lapsen kasvaessa hänelle voi antaa lisää tämäntyyppisiä tehtäviä ja myöhemmin myös vaativampia kotitöitä.
Edellä kuvatut alkuvaiheen esimerkkitehtävät saattavat vaikuttaa yksinkertaisilta, mutta ne muodostavat perustan, jonka päälle lapsen on hyvä rakentaa järjestelmällistä toimintatapaa aikuiselämää varten.
Lähde: Very Well Family
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja