Pojasta mieheksi – Mitä kaikkea äidin pitää sietää?

four person sitting on bench in front of body of water
Photo by Sammie Chaffin

Ulkopuolisen tarkkailijan silmin matka pojasta mieheksi on vähintäänkin kummallinen. Ilman omaa kokemuspohjaa on toisinaan vaikea määrittää, mikä kaikki on asiaan kuuluvaa haparointia. Mihin rajaviiva pitäisi vetää? Voiko tuotteen vielä pilata kokonaan ennen sen valmistumista?

Pienistä suloisista pojista kasvaa väistämättä ällöttäviä, ärsyttäviä ja äänekkäitä otuksia, joita ei hyvänä päivänä tunnistaisi samaksi ihmisen aluksi ensinkään. Äkkiarvaamatta ne ikään kuin hyppäävät johonkin pimeään tunneliin lajitoveriensa kanssa käyskentelemään ja ryömivät sieltä ulos täysikasvuisina aikuisina miehinä. 

Ulkomaailmassa matka pojasta mieheksi saattaa viedä viidestä seitsemään vuotta. Toisilla yksilöillä tämä kehitysvaihe kestää vieläkin pidempään. Naarasihmisenä äidin on kovin vaikea ymmärtää tämän siirtymävaiheen merkityksellisyyttä, mutta kai se jollain tavalla valmistaa heitä miesten rajuun maailmaan.  

Pojat alkavat joskus alakouluiässä liikkua isoissa laumoissa. Siinä kuuluu pitää mahdollisimman suurta mekkalaa. Laumassa myös kuuluu kyseenalaistaa muiden osallisten seksuaalista suuntautumista aina tilaisuuden tullen. Vastaavasti kuuluu myös kyseenalaistaa lajitoverin pelokasta suhtautumista seksuaalivähemmistöjä kohtaan, kärsiikö se sittenkin fobiasta heitä kohtaan.  

Sanallisen väkivallan lisäksi laumassa mitellään myös fyysisestä voimasta. Kavereita kuuluu aina vähän töniä, potkia sekä piestä. Äidin on toisinaan kovin vaikea ymmärtää, mikä kaikki on osa normaalia siirtymäriittiä. Milloin pitäisi puuttua ja milloin katsella muualle? 

Kotona, laumastaan erotettunakin, pojan on toisinaan saatava koetella ääntään. Sitä tehdään päästelemällä erilaisia karjahduksia ja murahduksia. Yhtä näytettä saatetaan työstää muutamia viikkoja, kunnes vaihdetaan uuteen varianttiin. Äiti on ymmärtänyt tämän liittyvän jotenkin oman äänen kantaman testaamiseen. Näin urosihminen valmistautuu myöhemmässä vaiheessa harjoitettavaan kumppanin hankintaan. 

Ääniharjoitteluissa terve raja kai menee jossakin hirven soidin huutojen ja aikuisviihdevideoiden soundtrackin välillä. Erilaiset ähinät ja voihkinat on ainakin kotioloissa kielletty. Äiti kyllä tietää, että niitä kuuluu päästellä isoissa poikalaumoissa. Kotiin sellaiset eivät kuitenkaan sovi.  

Poikien täytyy myös toisinaan saada varmistaa, että kaikki kuulat ovat yhä tallella kiltisti omalla paikallaan. Äiti ei ole koskaan joutunut pelkäämään erinäisten ruumiin osien putoavan matkan varrelle, mutta on huomannut sellaisen pelon toisinaan valtaavan vielä täysikasvuisiakin miehiä.  

Niinpä, pojan käden on toisinaan annettava livahtaa kalsareihin. Kaikkien matkalaisten mukana pysymisen saa kuitenkin varmistaa vain kotioloissa, eikä tarkistavaa kättä saa nuuhkaista suoritteen jälkeen.  

Äidin ja pojan maailmat alkavat järistä yhä enemmän irti toisistaan. Kahden maailman välissä on jonkinlainen yhteinen tyhjiötila, jonne varastoituu hiljalleen kasa äänettömiä havaintoja. Kaikki ne teot, mitä kaikki nuoret tekevät muka vanhemmilta salaa. Ne teot, jotka vanhemmat tietävät lapsen tekevän kavereiden kanssa, mutta joista ei kotona puhuta ääneen.  

Toistaiseksi tyhjiöön on suljettu esimerkiksi kiroilu. Äiti tietää pojan kiroilevan poikien kesken, poika tietää äidin tietävän, mutta siitä ei yhdessä puhuta. Kotona poika ei kiroile, eikä äidin tarvitse sitä erikseen kieltää. Yksittäisen lipsahduksen sattuessa pelkkä äidin katse riittää muistuttamaan vahingon sattuneen.  

Tyhjiö ei kuitenkaan ole vain äidin varastointia varten. Varastossa pölyyntyvät myös pojan aavistukset äidin oman maailman sisällöstä. Poika tietää äidin toisinaan lähtevän vapaa viikonloppuna baariin tanssimaan, mutta siitä ei tarvitse erikseen kotona jutella. Toisinaan äidiltäkin lipsahtaa yksittäinen tanssiliike myös kotona. Silloin pojan katse kertoo, kuinka järkyttävän “gringe” äiti on.  

Häpeä alkaa varjostaa pojan katsetta päivä päivältä enemmän. Äiti jää pian rannalle ruikuttamaan pojan muutosta, suorittamaan tutkimustaan loppuun puhtaasti tarkkailijan roolissa. Koekaniini on laajentanut reviiriään. 

Vielä kuitenkin on juttuja, joita poika kyselee aikuisten maailmasta äidiltä rohkeasti. Silloin äiti vastaa rehellisesti aina siihen asti, että lapsi sanoo tuntuvan liian oudolle. Äidistä on tärkeää, että poika osaa sanoittaa rajansa ja siksi sitä ei sovi ylittää mistään hinnasta.  

Tilanne tietysti hirvittää äitiä ihan kamalasti, sillä nyt eletään pojan miehisen kehityksen kulta-aikaa. Tästä vaelluksesta koostuu tämän yksilön miehisyys. Jos äiti ei nyt ole varovainen, voi miehestä kasvaa joko täysin sovinistinen naisten vihaaja tai pelkuri mamman poika. Jollain ilveellä siitä synkästä tunnelista, johon nyt näillä näppäimillä poika asettuu koteloitumaan, pitäisi vuosien päästä ryömiä jotain noiden kahden kammottavan ääripään väliltä. 

Onnistuakseen tehtävässä, äidin on opeteltava omat rajansa. Milloin saa puuttua pojan tekemiseen ja mitä on siirrettävä tyhjiön suojiin.  

Teksti: Tanja

Lue myös:

Miesten maailma – Myrkyllistä maskuliinisuutta

Kaikki tytöt eivät tykkää hörhelöistä ja pinkistä – ja se on tosi ok!

Vanhempani epäonnistuivat täysin seksuaalikasvatuksessani! -Se aiheutti häpeän tunteen loppuelämäkseni!

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.