Miltä lapsesta tuntuu kasvaa ilman sisaruksia?
Nykyään perheissä on vähemmän lapsia kuin aiemmin. Yhä useampi lapsi kasvaa vanhempiensa ainoana lapsena. Kuinka ilman sisaruksia kasvaminen vaikuttaa lapseen aikuisena?
Yhden lapsen vanhemmat saattavat huolehtia monista sellaisista asioista, joita useamman lapsen vanhempien ei tarvitse miettiä. “Tuleeko lapseni olemaan yksinäinen ilman veljiä ja siskoja? Olenko pettänyt lapseni, kun en ole hankkinut hänelle sisaruksia? Onko reilua, että lapseni joutuu yksin pitämään huolta minusta ja puolisostani kun vanhenemme, koska hänellä ei ole sisaruksia auttamassa?” Nämä ovat joitakin kysymyksiä, jotka saattavat mietityttää yhden lapsen vanhempia.
Tällaiset kysymykset ovat aivan ymmärrettäviä ottaen huomioon, että vanhemmat aina toivovat lapselleen parasta. Tutkimusten valossa kuitenkin vaikuttaisi siltä, että vanhempien ei välttämättä tarvitsisi huolehtia tämäntyyppisistä asioista niin paljon kuin he usein tekevät.
Ainoat lapset eivät usein koe kärsineensä sisarusten puutteesta
Myös aikuiseksi kasvaneiden ainoiden lasten omat kokemukset elämänlaadustaan antavat sen kuvan, että ainoa lapsi ei koe suuresti kärsineensä siitä, että hänen vanhempansa eivät ole hankkineet useampia lapsia. Tutkimusten valossa ainoiden lasten suhde vanhempiinsa on usein hyvin läheinen, jopa läheisempi kuin sellaisten lasten, joilla on useampia sisaruksia. Moni ainoa lapsi kokee tämän läheisen suhteen hyvin arvokkaana ja pitää myös tämän takia ainoana lapsena olemista jopa etuna verrattuna perheisiin, joissa on useampia lapsia.
Usein ainoana lapsena kasvanut vanhempi kokee luontevampana sen, että hänellä itselläänkin on vain yksi lapsi, jos vertaa sellaiseen vanhempaan, joka on kasvanut perheessä, jossa on useampia lapsia. Usein tähän mielipiteeseen vaikuttaa se, että vanhempi tietää omasta kokemuksestaan, että elämä ainoana lapsena on hyvää ja siksi hän haluaa antaa myös omalle lapselleen samanlaisen kokemuksen.
Tutkimukset ovat osoittaneet, etteivät stereotypiat ainoista lapsista aina pidä paikkaansa
Aiemmin on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan ainoana lapsena kasvaneet ihmiset olisivat olleet lapsena normaalia hemmotellumpia ja yksinäisempiä. Lukuisat tutkimukset ovat nykyään muuttaneet tätä stereotyyppistä käsitystä, eikä ainoaa lasta enää nähdä samassa valossa kuin aiemmin. Toki joidenkin yksittäisten ihmisten kohdalla tällainen “stereotypia” saattaa toteutua, mutta suuressa kuvassa vaikuttaisi siltä, että ainoat lapset eivät ole olleet poikkeuksellisen yksinäisiä tai hemmoteltuja lapsena.
Sisarusten lukumäärää tärkeämpää lapselle on se, millainen perheen yleinen ilmapiiri ja suhde vanhempiin on. Jos suhde on rakastava ja luottamuksellinen, lapsuus koetaan usein turvallisena ja positiivisena riippumatta siitä, onko sitä jakamassa veljiä tai siskoja.
Lähde: Psychology Today
Teksti: Sonja
