Aikuisten lailla myös pienet lapset tuntevat itsensä välillä ahdistuneeksi ja huolestuneeksi. Hetkittäinen ahdistuksen tunne ei ole vaarallista, mutta jos olotila jatkuu pidempään, lapsi saattaa tarvita apua.
Lapset tuntevat ahdistusta ja huolta erilaisista asioista. Osa huolista on luonteeltaan sellaisia, että ne liittyvät normaaliin kasvuprosessiin. Tyypillinen tilanne on pienen lapsen kokema eroahdistus. Lapsesta saattaa tulla tarrautuva ja hän saattaa itkeä vuolaasti joutuessaan eroon vanhemmistaan. Tällainen vaihe on normaali osa lapsen kehitystä.
Pienelle lapselle on myös tavallista kokea pelkotiloja liittyen erilaisiin asioihin. Pelkoa aiheuttavia asioita voivat olla esimerkiksi eläimet, hyönteiset tai muut luonnon asiat. Lapsi saattaa myös pelätä voimakkaasti myrskyä, tuulta ja ukonilmaa. Toiset lapset pelkäävät esimerkiksi vettä, veren näkemistä tai pimeää. Tällaisetkin pelot yleensä väistyvät itsestään lapsen kasvaessa.
Lapsi saattaa kokea ahdistusta elämässään myös tietyissä odottamattomissa tilanteissa. Tällainen tilanne saattaa olla esimerkiksi asuinpaikan vaihto ja uuteen kouluun meno. On täysin normaalia, että lapsi kokee jännitystä ja ahdistusta ympäristön muuttuessa. Jos ahdistus on niin voimakasta, että se estää lapsen kouluunmenon, kannattaa tilanteeseen hakea ammattiapua. Pitkään jatkuessaan voimakas ahdistus saattaa vahingoittaa lapsen henkistä hyvinvointia ja aiheuttaa ongelmia myöhemmin aikuisuudessa.
Pienen lapsen ahdistuneisuuden merkkejä voivat olla esimerkiksi ärtyisyys, itkuisuus, univaikeudet, painajaiset ja yökastelu. Hiukan vanhemman lapsen kohdalla merkkejä voivat olla esimerkiksi keskittymisvaikeudet, raivokohtaukset, syömisvaikeudet ja heikko itsetunto. Lapsi ei välttämättä halua tai uskalla yrittää tehdä uusia asioita, koska pelkää epäonnistumista.
Jos vanhempi havaitsee lapsensa olevan ahdistunut, hän usein saattaa syyttää tilanteesta itseään. Lapsen ahdistuneisuus ei kuitenkaan välttämättä johdu vanhemmista tai perheolosuhteista. Toki joskus näilläkin saattaa olla osansa asiassa, erityisesti jos kotona on paljon riitoja ja erilaisia konflikteja. Aina lapsen ahdistukseen ei kuitenkaan löydy selkeää ulkoista syytä. Lapsi saattaa yksinkertaisesti olla luonteeltaan sellainen, että hän ahdistuu helpommin kuin toiset lapset.
Kuinka ahdistunutta lasta voi parhaiten auttaa?
Tärkeintä on pyrkiä selvittämään keskustelun avulla syy lapsen ahdistukseen. Kun syy on selvillä, voi vanhempi yhdessä lapsen kanssa miettiä, kuinka tilanteen voisi parhaiten ratkaista. Tämä toki edellyttää, että lapsi on riittävän vanha pystyäkseen keskustelemaan asiasta.
Sen lisäksi, että vanhempi tukee lasta henkisesti, on tärkeää auttaa lasta oppimaan löytämään ratkaisuja ahdistaviin tilanteisiin. Jos ahdistus liittyy tiettyyn asiaan, kuten vaikkapa yökylään menoon, kannattaa pyrkiä löytämään sellaisia apukeinoja, jotka helpottavat lapsen lähtöä, sen sijaan että lapsi jäisi kotiin. Tällöin lapsi saattaa kokea, että ahdistuneisuus estää häntä tekemästä asioita, joita hän haluaa tehdä.
Jos lapsi ei tunnu vanhemman avusta huolimatta pääsevän yli ahdistuksestaan, kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Lähde: NHS
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja