Jos vanhempi itse on ateisti, hänen saattaa olla vaikeaa selittää lapselle, miksi muissa perheissä uskotaan asioihin, jotka vanhemman omasta mielestä eivät pidä paikkaansa. Miten ateisti-vanhemman olisi hyvä puhua lapselle erilaisista uskonnoista siten, että ei vahingossa istuta lapseen ennakkoluuloja erilaisia ihmisiä kohtaan?
Uskontoon liittyvät keskustelut ovat sarjassa “suuria keskusteluja”, joita vanhemmat käyvät lastensa kanssa erilaisista elämän perusasioista. Kuinka lapselle kannattaa puhua uskonnoista sellaisessa tilanteessa, jossa vanhempi on ateisti?
Ateisti-vanhemman voi joskus olla haastavaa keskustella uskonnoista lapsensa kanssa. Saattaa olla vaikeaa selittää lapselle, miksi toisissa perheissä esimerkiksi harjoitetaan erilaisia uskontoihin liittyviä traditioita, jos omassa perheessä ei näin toimita. Vanhempien saattaa ylipäätään olla vaikeaa selittää lapselle, miksi niin monissa muissa perheissä uskotaan asioihin, jotka eivät vanhemman omasta mielestä pidä paikkaansa. Voi olla vaikeaa taiteilla diplomaattisesti asian kanssa niin, että ei huomaamattaan tule mollattua uskonnollisia perheitä ja istutettua omaan lapseen turhaan ennakkoluuloja muita ihmisiä ja heidän tapojaan kohtaan.
Äänensävyllä on suuri merkitys
Lapset usein saattavat unohtaa vanhempansa tarkat sanat tämän kertoessa heille jostain asiasta, mutta sen sijaan äänensävy, jolla vanhempi puhuu saattaa jäädä heidän mieleensä hyvinkin voimakkaasti. Jos vanhempi suhtautuu esimerkiksi uskonnollisiin ihmisiin ivallisesti tai alentuvasti, lapsi huomaa tämän kyllä ja muistaa tämän. Joskus tällainen suhtautuminen on vanhemmalta alitajuista eikä hän tarkoita kuulostaa ylimieliseltä, mutta onnistuu silti välittämään äänensävyllään lapselleen tunnelman, että uskonnolliset ihmiset ovat jollakin lailla “hölmöjä” ja alemmalla tasolla kuin muut.
Avoimuus ja selityksen yksinkertaisuus on tärkeää
Ateisti-vanhempi voi kertoa rehellisesti lapselleen oman näkemyksensä asioista, mutta samalla on tärkeää suhtautua kunnioittavasti muiden näkemyksiin. Uskonnoista voi kertoa lapselle neutraalisti ja faktanomaisesti, ilman suuria tunteita.
Eräs tapa kertoa lapsille uskonnoista on suhtautua asiaan samalla tavoin kuin silloin, kun lapselle kertoo ylipäätään erilaisista ihmisistä. Samalla lailla kun lapselle kuvailee, että maailmassa on paljon erilaisia mutta silti keskenään tasa-arvoisia ihmisiä, joilla esimerkiksi ihonväri tai kulttuuri on erilainen kuin toisilla, lapselle voi todeta, että uskonto on eräs tällainen ihmisten välillä vaihteleva asia, joka saattaa merkitä erilaisia asioita eri ihmisille. Tärkeintä on, että lapseen ei epähuomiossa istuta ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan.
Parhaassa tapauksessa uskontoihin liittyvä keskustelu voi olla yksi loistava lisätilaisuus opettaa lapselle ymmärtäväisyyttä ja suvaitsevaisuutta muita ihmisiä ja ajattelutapoja kohtaan. Suvaitsevaisuus on asia, joka usein opitaan lapsuudenkodissa. Jos vanhemmat suhtautuvat voimakkaan tuomitsevasti tiettyihin ihmisryhmiin ja tapoihin, lapsi usein omaksuu samanlaisen ajattelun ja hänen saattaa olla myöhemmin aikuisena vaikeaa muuttaa asenteitaan.
Lähde: Lifehacker
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja