Etenkin pienille lapsille yksi joulun odotettu kohokohta on se, kun joulupukki tulee vierailulle ja tuo lahjapaketteja mukanaan. Vanhempien kannattaisi kuitenkin harkita, kertovatko he lapsille punanuttuisen pukin olevan todella olemassa.
Psykologian professori Christopher Boyle ja yhteiskuntatieteilijä Kathy McKay ovat kehottaneet vanhempia olemaan valehtelemasta lapsilleen siitä, että joulupukki on todella olemassa. Tämä johtuu siitä, että tällainen valhe voi vahingoittaa vanhempien suhdetta lapsiinsa, kertoo The Telegraph.
Asiantuntijakaksikon mukaan valehteleminen joulupukista heikentää lasten luottamusta ja on moraalisesti epäilyttävää. Lisäksi kaksikko tuomitsee ajatuksen siitä, että pukki apulaisineen määrittelee, onko lapsi kiltti vai tuhma.
”Jos vanhemmat pystyvät valehtelemaan jostain niin erityisestä ja taianomaisesta, voidaanko heihin luottaa viisauden ja totuuden suojelijoina”, kaksikko kirjoittaa arvostetussa The Lancet Psychiarty -lehdessä.
Boylen mukaan on kyseenalaistettava se, onko oikein saada lapset uskomaan tällaisiin myytteihin. Hän lisää, että kaikki lapset saavat lopulta tietää, että heille on jatkuvasti valehdeltu vuosien ajan, mikä voi saada heidät miettimään, mitä muita valheita heille on kerrottu.
”Se on mielenkiintoinen kysymys, onko se oikein, että lapset saadaan uskomaan joulupukkiin ja on myös kiinnostavaa kysy, vaikuttaako tällä tavalla valehteleminen lapsiin tavoilla, joita ei ole otettu huomioon”, Boyle kommentoi The Telegraphin mukaan.
Aikuisten lapsuuden kaipuu taustalla?
A Wonderful Lie -nimeä kantavassa artikkelissaan asiantuntijakaksikko myös huomauttaa, että lapset saattavat kuulla totuuden kolmannelta osapuolelta tai vahingossa vanhemmiltaan, kun he kyllästyvät teeskentelemään ja lipsauttavat totuuden. Nämä molemmat tavat voivat vaikuttaa lapsen ja vanhemman välillä olevaan luottamukseen.
”Jos vanhemmat ovat valehdelleet joulupukista, vaikka se olisi ollutkin hyvässä tarkoituksessa, mikä muu on valhetta? Jos joulupukkia ei ole olemassa, onko keijuja? Onko taikuutta? Onko jumalaa”, tutkijat kirjoittavat artikkelissaan.
The Telegraphin mukaan Boyle ja McKay myös totesivat, että vanhempia ei välttämättä motivoi se, että he ajattelisivat pukkivalheella lapsiaan, vaan taustalla voi olla itsekäs halu elää uudelleen omaa lapsuuttaan. McKayn mukaan elokuvien ja TV:n tekaistut maailmat antavat todisteita siitä, että aikuiset etsivät mahdollisuutta olla lapsia jälleen.
”Harry Potterin, Tähtien sodan ja Doctor Whon kaltaisten tarinoiden säilyminen pitkälle aikuisuuteen osoittaa tätä halua hetkellisestä päästä takaisin lapsuuteen”, McKay totesi.
Boylen ja McKayn kirjoitus englanniksi löytyy täältä.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja