Joulun aikaan epäviralliset avustusjärjestöt ja Facebookin avustusryhmät kukoistavat: niin auttajia, kuin avustettavia löytyy joka lähtöön! Ajatus auttamisen takana on kaunis, mutta ongelmatonta sekään ei ole.
Itselläni on kertynyt kattava kokemus asiasta niin autettavana, kuin myöhemmin auttajana. Parhaimmillaan homma toimii hyvin: autettava saa oikeanlaista apua, oikeaan aikaan ja auttaja kiitoksen sekä hyvän mielen. Mutta pahimmillaan se on jotain aivan muuta! Kaikkien auttajien ja autettavien motiivit eivät ole hyväntahtoisia ja väärinkäytöksiä tapahtuu niin puolin ja toisin.
Käyttökelvottomia vaatteita ja kiitoskirjeitä
Olen vaikeasti monisairas äiti, jolla on kaksi lasta. Heidän ollessaan pieniä, olin käytännössä yksinhuoltaja ja suuressa taloudellisessa ahdingossa. Minulla oli rästissä vuokria ja pelkäsin kotimme lähtevän alta.
Siksi lähdin hakemaan apua joka puolelta. Törmäsin epäviralliseen avustusjärjestöön, jota ylläpiti eräs nainen. Hän vaikutti oikein ihanalta ihmiseltä ja ystävystyimme nopeasti. Hän oli kiinnostunut kuulemaan kaiken elämästäni ja uskouduinkin hänelle.
Hän vakuutti, että pysyisimme avustusryhmässä täysin anonyymeina. Hän selitti, että mitä rehellisemmin kertoisin kaikista sairauksista ja elämäni haasteista (kuten vaikeasta avioerosta), niin sitä suuremman avun saisimme. Niinpä avasin hänelle kaikkein kipeimmätkin asiat.
Pian tuntemattomat ihmiset kyselivät osoitettani ja sanoivat lähettävänsä jotain. Sain laidasta laitaan käytettyjä vaatteita, leluja ja joitakin tavaroita. Osa olivat oikein hyviä, mutta esimerkiksi eräs paketti oli täynnä täysin käyttökelvotonta vaatetta! Koin niistä olevan minulle kovasti turhaa työtä kaiken ahdingon keskellä.
Pakettien saamisen jälkeen ryhmän ylläpitäjä alkoi vaatia minulta pitkiä kiitoskirjeitä, ja kertoi tarkat ohjeet, mitä niihin tulisi laittaa. Niihin tulisi liioitella meidän nähneemme suurin piirtein nälkää ja kärsivämme kylmyydestä ulkona, ennen avun saamista. Kirjeisiin tuli liittää lisäksi kuvia minusta ja lapsista saamamme vaatteet päällä.
Kyselin, että kuinka me pysyisimme kaiken keskellä anonyymeina, mutta hän vakuutti tietojen ja kuvien menevän vain ydintiimille. Muutenkin kaikki alkoi minusta tuntua kovin työläälle sen stressin keskellä, jossa pelkäsin kotimme puolesta. Mielestäni nyt ei ollut paras aika kerätä meille käytettyjä vaatteita (varsinkin, kun osa niistä oli käyttökelvottomia).
Auttajana narsisti
Jonkun ajan päästä, tutustuin ihmiseen, joka oli myös saanut ryhmästä apua. Hän kertoi, että ryhmän seinällä Facebookissa näkyi avunpyyntö-ilmoituksessa koko nimeni sekä paikkakunta. Olin aivan pöyristynyt ja aloin kysellä lisää. Tuo ihminen oli huomannut avunsaannissa täsmälleen samoja ongelmia, kuin minä: mikään määrä kiitosta ei riittänyt, tiedot vuotivat julki ja vielä väritettyinä, sekä apu oli joskus käyttökelvotonta.
Tuon kohtaamisen jälkeen irtisanouduin heti ryhmästä. Ylläpitäjä väitti edelleen, että perheemme tietoja ei oltu vuodettu. Meidän välimme katkesivat. Olimme ystäviä siis vain sen aikaa, kun olin avuntarvitsijan roolissa.
Myöhemmin törmäsin moniin ryhmän entisiin jäseniin. Eräs nainen kertoi tehneensä ylläpitäjästä rikosilmoituksen. Jonkun ajan kuluttua hän linkkasi minulle artikkelin, jossa kerrottiin ryhmän ylläpitäjän saaneen syytteitä kunnianloukkauksesta ja laittomasta rahankeräyksestä. Hän oli ottanut lisäksi osan rahoista omaan käyttöönsä.
Jossain vaiheessa tajusin, että ryhmän ylläpitäjä on todennäköisesti narsisti, joka osaa olla aluksi todella hurmaava ja saa ongittua ihmisestä kaiken mahdollisen tiedon. Myöhemmin hän käyttää niitä sinua vastaan. Mikään ei ole hänelle pyhää, vaan kaikki tiedot vuodetaan ympäri Suomea muunneltuina totuuksina.
Viestini onkin kaikille avunsaajille: olkaa tarkkana, keneltä otatte apua vastaan. Kyseinen ryhmä on nimittäin edelleen toiminnassa ja siitä on ollut juttua niin lehdissä, kuin televisiossa.
