Työpaikkakiusaamista tapahtuu kaikenlaisissa työpaikoissa. Moni on joko joskus itse kokenut kiusaamista tai tietää jonkun, jota on kiusattu. Pahimmillaan ilkeät sanat voivat jäädä ihmisen mieleen pitkälle tulevaisuuteen, toisinaan koko loppuelämän ajaksi.
Aikuiset usein tuntevat myötätuntoa lasta kohtaan, joka on joutunut koulukiusaamisen uhriksi. Ilkeät sanat satuttavat kuitenkin aikuista aivan samalla lailla kuin lastakin. Nahan täytyy olla todella paksu, että olisi immuuni itseen kohdistuvalle arvostelulle ja ilkeilylle.
Vaikka aikuinen ei ulospäin monesti näytäkään loukkaantumistaan, hän saattaa olla pahoittanut mielensä hyvin voimakkaasti. Kiusaaminen heikentää ihmisen itsetuntoa ja laskee mielialaa. Kiusattu saattaa alkaa epäillä itseään ja omia kykyjään, mikä vetää mielialaa entistä alemmaksi.
Olen itsekin menneisyydessä kokenut työpaikkakiusaamista. Jälkeenpäin ajatellen ymmärrän, että kiusaajani ei välttämättä itse ymmärtänyt, että tulkitsen hänen toimintansa kiusaamisena. Hänellä ei ehkä ollut itsellään minkäänlaisia kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, eikä hän ehkä siksi voinut ymmärtää, kuinka paljon hänen näkökulmastaan kenties varsin pienet sanat ja teot satuttavat.
Usein vasta jos on itse kokenut jonkin asian, pystyy täysin ymmärtämään, miltä kyseinen asia tuntuu. Minustakin tuntuu, että omakohtaisen kiusaamiskokemuksen jälkeen osaan ottaa vieläkin paremmin huomioon toisten ihmisten tunteita, koska en ikinä haluaisi, että joku joutuisi minun toimintani takia kokemaan samanlaista mielipahaa. On mukava ajatella, että negatiivisesta kokemuksesta seurasi jotain hyvää siinä muodossa, että itse osaa toimia paremmin vastaavanlaisissa tilanteissa.
Toki me kaikki teemme välillä virheitä ja käyttäydymme hölmöllä tavalla. Vaikka kuinka yrittäisi olla sensitiivinen, on todennäköistä, että jossain kohtaa elämää tulee vahingossa sanottua tai toimittua niin, että joku pahoittaa mielensä. Sanotaan, että aivan kaikkia ei voi koskaan miellyttää, eikä siihen pitäisi edes pyrkiä. Varmasti tämä pitää osin paikkansa.
Toisaalta voi kuitenkin aina yrittää toimia niin, ettei ainakaan tietoisesti ketään loukkaa. Jos vahingossa tulee loukattua ja ymmärtää jälkeenpäin tilanteen, voi pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö saattaa joskus tuntua todella vaikealta, mutta silti tämän pienen “taikasanan” sanominen voi muuttaa koko tilanteen. Jos kiusaajani olisi pyytänyt anteeksi toimintaansa, se olisi parantanut oloani dramaattisesti, koska olisin silloin tiennyt, että hän ei tarkoituksellisesti ollut halunnut aiheuttaa minulle pahaa mieltä.
Joskus ihminen ymmärtää vasta vuosien päästä toimineensa tavoilla, jotka ovat aiheuttaneet toisille ahdistusta. Olen kuullut tapauksista, joissa kiusaaja on jopa vuosikymmenien kuluttua pyytänyt toimintaansa anteeksi. Anteeksipyyntö lämmittää aina sydäntä ja keventää oloa, vaikka tapahtumista olisi kulunut jo kauan aikaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi.
Ei vielä kommentteja