Nykyisin lapset pääsevät yhä pienempänä tutustumaan älylaitteisiin ja sitä kautta erilaisiin digisisältöihin. Ruudun ääressä vietetyllä ajalla voi olla monenlaisia vaikutuksia, joista yksi on vaikutus lapsen kielelliseen kehitykseen.
Yksin vietetty ruutuaika voi haitata lapsen kielellistä kehitystä. Helsingin yliopiston tuore tutkimus on osoittanut, että mitä enemmän leikki-ikäiset viettivät aikaa yksin ruutujen ääressä, sitä heikommat sanaston taidot ja kokonaiskielellinen taso lapsilla oli.
”Havaitsimme myös, että mitä enemmän äideillä oli ruutuaikaa, sitä suppeampi lasten käyttämä sanavarasto oli ja sitä heikompi kokonaiskielellinen taso lapsilla oli. Negatiivinen yhteys sanastoon ja kokonaiskielelliseen tasoon oli vahvempi, jos sekä lapsi että äiti viettivät tahoillaan paljon aikaa laitteilla”, puheterapeutti ja väitöskirjatutkija Riikka Mustonen Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osastolta kertoo tiedotteessa.
Tutkijat tarkastelivat 2,5-4-vuotiaiden lasten yksin tai yhdessä vanhemman kanssa vietetyn ruutuajan ja kielen eri osa-alueiden yhteyksiä. Lisäksi tutkijat selvittivät yhteyksiä äitien oman ruutuajan ja lasten kielellisen kehityksen välillä.
Tutkimukseen osallistuneet lapset viettivät laitteilla keskimäärin 79 minuuttia päivässä, joista yksin käytettyä aikaa oli 44 minuuttia ja loput vanhemman kanssa. Äitien keskimääräinen ruutuaika oli viisi ja puoli tuntia päivässä, mihin sisältyi työssä vietetty aika.
Ruutuaikaa hyvä rajoittaa
Helsingin yliopiston mukaan tutkimuksessa näytti ensin siltä, että vanhemman kanssa yhdessä vietetty ruutuaika voi vaikuttaa myönteisesti lapsen sanastoon ja kokonaiskielelliseen tasoon. Kun tutkittavien taustamuuttujat otettiin huomioon, ei yhteys kuitenkaan ollut enää merkitsevä.
Yhteinen ruutuaika voi Mustosen mukaan kuitenkin olla kielenkehitykselle hyödyllistä, jos vanhempi ja lapsi keskustelevat sisällöistä keskenään. Aiempi tutkimus on osoittanut, että juuri yhteiset jaetun tarkkaavuuden hetket ovat lapsen kielenkehitykselle tärkeitä.
”Nämä yhteiset hetket saattavat vähentyä, jos lapsella tai vanhemmalla on paljon ruutuaikaa. Leikki-ikäisten lasten yksin viettämää ruutuaikaa on siis hyvä rajoittaa. Myös vanhemman on hyvä tarkastella tottumuksiaan siltä kannalta, häiritseekö ruutuaika vastavuoroisia hetkiä lapsen kanssa”, Mustonen sanoo tiedotteessa.
Mustonen muistuttaa, että ruutuaika on vain yksi tekijä, joka voi vaikuttaa lapsen kielenkehitykseen, ja sen vaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa. Hän lisää, että tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää puheterapeuttien ja esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajien työssä.
Lasten ja äitien ruutuajan määrää selvitettiin kyselylomakkeella. Lasten sanaston taitoja, kielen rakenteisiin liittyviä taitoja, puheen ymmärtämistä sekä kokonaiskielellistä tasoa tutkittiin erilaisten testien avulla. Tutkimukseen osallistui 164 lasta äiteineen ja tutkimukseen valittiin suomenkielisiä lapsia, joilla ei ollut todettu poikkeamia tavanomaisessa kehityksessä.
Teksti: Miia
