“Elämä on muuttunut suorittamiseksi” – Ruuhkavuosien läpi navigointi on toisinaan taitolaji

a woman holds her hands over her face
Kuva: Anthony Tran

Lapsiarki on tunnetusti kiireistä aikaa. Jossain kohtaa vanhempi voi havahtua siihen, että elämä on jatkuvaa suorittamista. Suunnan muuttaminen saattaa kuitenkin tuntua hyvin vaikealta.

Sanotaan, että luovuus vaatii aikaa. Jatkuva kiire saattaa “jämähdyttää” ihmisen paikoilleen, koska hänellä ei ole aikaa pysähtyä pohtimaan, onko hänen elämänsä sellaista kuin hän toivoo. Ihminen saattaa tiedostaa, että hän ei ole täysin onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä, mutta hänellä ei ole jatkuvan kiireen takia mahdollisuutta hypätä pois oravanpyörästä ja tehdä asialle jotain.

Tyytymättömyyteen voi olla monia erilaisia syitä. Joskus epätyydyttävä tai liian raskas työ saattaa olla stressin perimmäinen aiheuttaja. Työ vie usein niin suuren osan ihmisen valveillaoloajasta, että mikäli sen kokee ahdistavana, vaikutus ulottuu helposti myös työn ulkopuoliseen elämään. Ihminen ei ehkä ole tyytyväinen työhönsä, mutta jos työstä saatu palkka on sellainen, että sen avulla pärjää tai tulee jopa erittäin hyvin toimeen, ihminen ei välttämättä raaski vaihtaa työtään toiseen. Uuteen asiaan ryhtyminen merkitsee usein aluksi “hyppyä tuntemattomaan”, eikä moni välttämättä uskalla ottaa ensimmäistä askelta.

Varsinkin keskellä ruuhkavuosien kiireitä muutoksien tekeminen saattaa tuntua jo lähtökohtaisesti väsyttävältä, jos suuri osa energiasta menee perusarjen pyörittämiseen. Jotta ihminen pystyisi arvioimaan oman elämänsä todellista tilaa ja tekemään mahdollisia muutoksia, hänen pitäisi ensin kyetä pysähtymään hetkeksi tekemään tilannearvio.

Stressaantunut olotila vaikuttaa kykyyn pysähtyä. Stressiä kannattaa siksi ensin pyrkiä vähentämään, vaikka se tuntuukin haastavammalta. Se kuitenkin kannattaa. Kun stressitaso on jonkun aikaa ollut matalampi, asiat näkee usein uudessa valossa ja tietää paremmin, minkälaisiin toimiin kannattaa ryhtyä omassa elämässään, jotta stressi pysyisi poissa myös tulevaisuudessa.

Vapaahetki kannattaa omistaa aidolle rentoutumiselle

Usein vanhemman “vapaahetki” tarkoittaa joidenkin sellaisten askareiden hoitamista, joita ei ole ehtinyt hoitamaan muun kiireen keskellä. Tämä ei ole todellista rentoutumista. Vaikka se saattaa tuntua vaikealta, vanhemman kannattaa opetella laiskottelemaan luvan kanssa. Pelkkä oleminen ilman suunniteltua tekemistä on usein mielelle parasta lepoa. Monelle tunnolliselle vanhemmalle luvan kanssa laiskottelu tuntuu kuitenkin hyvin hankalalta.

Velvollisuuksien sijasta vanhemman kannattaa pyrkiä vapaahetkinään tekemään sellaisia asioita, joista hän aidosti pitää. Tämä usein piristää mieltä automaattisesti. Toiselle tällainen aktiviteetti saattaa olla vaikkapa maalaus, toiselle ystävien tapaaminen. Mikä ikinä rentouttaakaan mielesi, sen asian tekeminen kannattaa. Niin kuin vanha sanonta kuuluu, mielen rentouttaminen eri keinoilla on kuin “laittaisi rahaa pankkiin”.

Täydellisyyden tavoittelusta kannattaa luopua

Täydellisyyden tavoittelu harvoin tekee ihmisen onnelliseksi, päinvastoin se usein on omiaan aiheuttamaan stressiä. Jos vanhempi opettaa itsensä sietämään epätäydellisyyttä itsessään ja muissa, hän on ottanut suuren kasvuharppauksen niin ihmisenä kuin vanhempanakin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.