Kapinallinen teini ei aina ymmärrä aiheuttamaansa huolta ja surua
Teini-ikä on rajojen kokeilemista. Joskus teinin kapinointi voi saada sellaiset mittasuhteet, että vanhempien hermot ovat toden teolla koetuksella.
Toisinaan kuulee vanhempien kertovan, että suhde omaan lapseen on pysynyt hyvänä myös läpi teinivuosien. Lapsen kanssa on voinut keskustella vaikeistakin asioista eikä missään vaiheessa ole ollut mainittavia riitoja tai suurempia ongelmia. Pahimman murrosikäraivon keskellä painiskelevan teinin vanhempi saattaa kuunnella haikeana tällaisia kuvauksia oman arkitodellisuuden ollessa täysin päinvastainen.
On tärkeää muistaa, että vaikka raivoava teini saattaa olla jo venähtänyt fyysisesti ohi vanhemmasta ja muutenkin näyttää aikuismaiselta, kyseessä on kuitenkin vielä hyvin nuori ihminen, joka ei täysin hallitse omaa toimintaansa. Murrosikäisen nuoren aivot ovat välillä sellaisessa myllerrystilassa, että itsensä kontrollointi ei onnistuisi aikuiseltakaan vastaavassa tunnemyrskyssä.
Moni vanhempi tietää hyvin teini-ikään liittyvien hormonaalisten muutosten vaikutukset nuoren aivojen toimintaan. On kuitenkin eri asia tietää jokin asia järjellä kuin reagoida kyseiseen asiaan tunteella. Vanhempikin on ihminen. Jos toinen ihminen, oli kyseessä sitten oma lapsi tai vieras kadulla, huutaa päin naamaa hirvittäviä asioita ja käyttäytyy muutoinkin huonosti itseä kohtaan, ihminen reagoi vaistomaisesti. Vaistomainen reaktio on usein oman mielensä pahoittaminen, mistä seuraa muunlaisia yhtä luonnollisia reaktiota, kuten suuttumus.
Armollisuus itseä kohtaan on vanhemman tärkein “ase” raivoavan teinin kanssa eläessä
Jos vanhempi menettää malttinsa ja alkaa huutamaan teinille takaisin, usein hänellä tilanteen jälkeen on huono omatunto, kun hän ajattelee, että hänen olisi vastuullisena aikuisena pitänyt pystyä säilyttämään rauhallisuutensa. Tässä kohtaa vanhemman on tärkeää olla itselleen armollinen. Kukaan meistä ei ole immuuni itseä vastaan kohdistuville hyökkäyksille, päinvastoin niihin usein reagoidaan tunteella järkiajattelun seuratessa vasta jälkijunassa. Inhimillisestä reagoinnista ei vanhemman tulisi itseään syyllistää mahdollisen muun teinin kanssa elämiseen liittyvän stressin ja murheen keskellä.
Kiukutteleva teini tuntee vanhempansa erittäin hyvin, onhan hän usein asunut koko elämänsä samassa taloudessa. Hän tuntee vanhemman kaikki heikkoudet ja saattaa käyttää näitä surutta hyväkseen raivon valtaan joutuessaan. Jos vanhempi esimerkiksi murehtii painostaan tai muusta ulkonäköönsä liittyvästä seikasta, raivon vallassa ollessaan teini saattaa sivaltaa “haarniskan kainalokuoppaan” haukkumalla vanhemman painoa. Tai jos vanhempi kokee epävarmuutta jostain muusta asiasta, tämä toinen asia saattaa riitatilanteessa nopeasti valikoitua teinin aseeksi. On luonnollista menettää malttinsa, jos itseä haukutaan herkistä ahdistusta muutenkin aiheuttavista asioista.
Armollisuus itseä kohtaan on vanhemman pelastus murrosiän myrskyissä elävän teinin kanssa taiteillessa. Tärkeää on myös muistaa, että raivoavan pinnan alla on se sama rakas oma lapsi, jota on siihen astikin hoitanut ja kannatellut vaikeiden aikojen ylitse. Teini-ikä on vain yksi lisähaaste, josta selvitään yhdessä samalla lailla kuin kaikista muistakin tilanteista.
Teksti: Sonja
