Joulupukin olemassaolo – kertoisinko totuuden vai kauniin tarinan?
Aika ajoin törmää kysymykseen, saako lapselle valehdella joulupukista. Ruuhkavuosien artikkelissa kerrotaan tutkijoiden esittäneen, että joulupukista valehteleminen heikentää lasten luottamusta vanhempiinsa ja on moraalisesti epäilyttävää. En kuitenkaan pidä itseäni valehtelijana tai suurena narrina, vaikka ylläpidänkin tietynlaista illuusiota joulupukista.
Olin täyttänyt yhdeksän vuotta, kun äitini kertoi minulle, ettei joulupukkia ole oikeasti olemassa. Joulupukkina oli toiminut pappani, joka kuitenkin menehtyi juuri joulun alla. En muista pahoittaneeni mieltäni totuudesta. Lähinnä taisin tuntea surua siitä, ettei pappani voisi enää koskaan ilahduttaa meitä jouluisin pukeutumalla joulupukiksi. Meillä kävi joulupukki vuosia tämän jälkeenkin, vielä silloinkin, kun sisaruksistamme nuorin oli jo täysi-ikäinen. Pukin tulo oli hauska ohjelmanumero ja sai aikuisetkin hyvälle mielelle. Välillä pukiksi pukeutui toinen pappani, välillä isäni ja yhtenä jouluna sain itse pukeutua pukin asuun. Kun ovelta kuului koputus ja pukki astui ovesta sisään kädessään keppi, jonka päässä oli kulkunen, tunsin, miten joulun taika valaisi olohuoneemme.
Oman perheeni kanssa olemme viettäneet monet joulut kotona. Meille on tullut muutamina jouluina käymään ostettu pukki, mutta useimmiten tontut ovat jättäneet lahjat kuusen alle sillä välin, kun olemme olleet viemässä hautausmaalle kynttilöitä. Joskus lahjat ovat ilmestyneet myös oven taakse. Yhtenä jouluna pukki soitti videopuhelun. Nykyään lapset toivovat, että pukki ei tule käymään vaan tonttu tuo lahjat. Jos pukki tulisikin sisälle asti, se olisi turhaa ja pelottavaa ja aivan sairaan noloa varsinkin teinin mielestä.
Etenkin kuopukseni on kovasti kysellyt, miten ihmeessä pukki ehtii kiertää kaikkien lasten luona saman illan aikana, mihin hän jättää porot, miten kaappeihin piilotetut lahjat päätyvät joulupukin pussiin tai miten pukki mahtuu savupiipusta sisään. Lapseni on selvästi katsellut liikaa amerikkalaisia jouluelokuvia. Olen kertonut hänelle totuuden: Yksi pukki ei millään ehdi kaikkien lasten luokse, vaan sen vuoksi on apupukkeja ja kuka tahansa voi toimia myös tonttuna. Nykyään pukit saavat palkkaa toimiessaan jouluisin pukkeina, muina aikoina heillä on aivan toisenlainen työ. Olen kertonut, että vanhemmat, isovanhemmat ja esimerkiksi kummit hankkivat lahjat, eikä niitä nikkaroida Korvatunturilla. Poroja ei ole kuin Lapissa, eikä kukaan mahdu savupiippuun, ei edes joulupukki.
Vaikka olen aikuinen, haluan uskoa joulun ihmeisiin, joulupukkiin ja siihen, että joulu on yhdessäolon, rauhan ja ihmeiden aikaa. Tämä ei tietenkään ikävä kyllä ole koko totuus, vaikka niin kovasti toivoisinkin. Silti haluan uskotella itselleni edes yhden päivän ajan, että maailmassa on kaikki hyvin ja ihmeitä tapahtuu. Toivon, että omat lapseni voivat uskoa joulun taikaan ja siihen, että kun joulurauha on julistettu, mitään pahaa ei voi tapahtua ja kuusen alle tai oven taakse ilmestyvät lahjat ovat kiitos ja piristys vuoden päätteeksi.
Millainen totuus teidän perheessä kerrotaan joulupukista?
Teksti: Nanna
Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Tutkijat täräyttivät: Vanhempien ei pitäisi uskotella lapsilleen, että joulupukki on olemassa
Saako lapselle valehdella joulupukista? Näin vastaa lastenpsykologi
