Mikä ero on lapsen vilkkaudella ja ylivilkkaudella leikki-iässä? Milloin on syytä huolestua siitä? Milloin se on puolestaan ihan normaalia lapsen temperamentille olennaista vilkkautta?
ADHD eli tarkkaavaisuuden ja aktiivisuudenhäiriö, jonka pääasiallisia oireita ovat ylivilkkaus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus. Oireet näkyvät yksilöllisesti ja haittaavat jokapäiväistä elämää sekä toimintakykyä.
Vanhemmilla voi herätä huolta kotona tai lapsen päivähoidossa. Koska vanhemmat tuntevat omat lapsensa parhaiten, heidän huolestuneisuutensa on riittävä syy tarkastella asiaa ammattilaisten kanssa. Ohimenevä tietyssä tilanteessa esiintyvä vilkkaus ei ole yksistään riittävä syy ADHD-diagnoosille. Lapsi saattaa käyttäytyä eri tavalla eri paikoissa.
”Tällaisissa tilanteissa ei kannata miettiä, että toinen havainto olisi väärä vaan enemminkin miettiä, mistä on kyse. Pääasia ei ole diagnoosi vaan positiiviset keinot auttaa lasta ilman negatiivista kierrettä,” lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärvi kertoo.
ADHD-diagnosointi
Nykyisin lasten aistit kuormittuvat liiaksi asti. Pienen lapsen keskushermosto ei ole samanlainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin vielä kypsymätön. Siksi lapsi ei pysty käsittelemään niin hyvin ympäröivää ärsykkeiden tulvaa, joka aiheutuu muun muassa televisiosta, älylaitteista ja päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä.
Ylikuormittuminen näkyy lapsessa levottomuutena ja impulsiivisuutena. Ihan ensimmäiseksi ylivilkkaan lapsen kohdalla tulisikin pyrkiä vähentämään ärsyketulvaa. Lapsen tulee saada mahdollisuuksia olla omissa oloissaan ja rauhoittua.
Aivan pienille lapsille ei lähdetä kovinkaan helposti diagnoosia asettamaan, mutta viiden ikävuoden jälkeen yksilölliset erot alkavat tasaantumaan. Tällöin diagnosointikin on varmempaa. Tyttöjen ja poikien ADHD-oireet voivat poiketa hieman toisistaan: siinä missä pojat juoksevat hiki päässä, saattaa tyttöjen ylivilkkaus näyttäytyä pienimuotoisempana puuhailuna ja näpräämisenä. Silti eroavaisuuksiakin löytyy tyttöjen ja poikien oireilussa.
ADHD-oireet tulevat yleensä esiin yhtä aikaa kielenkehityksen ongelmien ja ikätasoaan huonompien oppimistaitojen kanssa. Oireita tulisi olla useammassa ympäristössä. Eivätkä oireet saa selittyä tilannekohtaisilla tekijöillä, kuten stressillä, väsymyksellä tai vuorovaikutuksen ongelmilla.
”Pienten lasten kohdalla olennaista ei ole niinkään ADHD-diagnoosi. Sitäkin tärkeämpää on lapsen ja vanhempien tukeminen. Diagnoosi auttaa vanhempaa ymmärtämään lasta,” muistuttaa Anita Puustjärvi.
ADHD-diagnoosin jälkeen
ADHD-diagnoosi ei tarkoita, että peli olisi menetetty vaan päinvastoin: sen avulla tiedetään, että lapsi tarvitsee enemmän valvontaa ja ohjausta. Positiivisen palautteen antaminen lapselle ja hänen kannustaminen vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa on erittäin tärkeää. Lapsen tulee kokea hyväksyntää yrittäessään tehdä sitä, mitä on tarkoitus tehdä.
Olipa kyse ADHD:sta tai muusta lapsen erityisvaikeudesta saattavat lapsen oireet kuormittaa aikuista ja viedä voimavaroja. Väsymyksen keskellä voi olla hankalaa muistaa, mikä toimintatapa olisi paras lapsen kannalta. Siksi vanhemman tulisi saada työkaluja auttaa lasta ilman jatkuvan negatiivisen palautteen antamista lapselle.
Lapsi tarvitsee säännöllisen päivärytmin sekä yhteisiä rauhallisia hetkiä vanhemman kanssa. Tällainen voi olla esimerkiksi yhteinen leikki-, tai lukuhetki, jolloin vanhemman aito läsnäolo rauhoittaa lasta ja tukee vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
Arjessa tulisi olla hetkiä, jolloin edetään lapsen ehdoilla ja annetaan hänen tehdä aloitteet leikkiin. Vilkas lapsi tarvitsee myös keinoja purkaa energiaansa turvallisesti. Liikunta on siihen erittäin tärkeä keino. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa, joita tulisi tukea ja etteivät ne jäisi piiloon oireiden alle.
Auttoiko artikkeli pohtimaan kysymyksiä lapsen ylivilkkaudesta? Vaikuttaako sinulla olevan syytä huoleen ja syytä keskustella asiasta ammattilaisten kanssa?
Lähteet: Käypä hoito, Yle
Teksti: Anne-Mari Valta
Ei vielä kommentteja