Moni vanhempi saattaa olla tarkka siitä, että omassa kodissa ei käytetä rumia sanoja. Harmistus voi olla suuri, kun lapsi oppii päiväkodissa rumia tai jopa härskejä sanoja muilta lapsilta, joiden vanhemmat eivät ole olleet aivan samoilla linjoilla kielellisen kasvatuksen suhteen.
Pienet lapset kuulevat usein kirosanoja ja muuta rumaa kielenkäyttöä monelta suunnalta ympäristöstään. Toisinaan perheen sisällä puhutaan vapautuneemmin lapsen ollessa pieni ajattelematta, että lapsi omaksuu nopeasti vanhempiensa käyttämät sanat. Lapsi kehittyy usein niin vinhaa vauhtia, että vanhemmille tulee joskus yllätyksenä, kuinka puhetta ymmärtämättömästä vauvasta on kuoriutunut taapero, joka tarkalla korvalla nappaa sanoja ja toistaa niitä tilanteissa, jotka ovat vanhemmille vähintäänkin noloja.
Lapsi voi oppia rumaa kielenkäyttöä myös päiväkodissa. Vanhemmilla voi mennä kahvi väärään kurkkuun, kun lapsi laukoo yllättäviä aikuismaisia kirosanoja. Asian kruunaa monesti se, että paikalla on muitakin ihmisiä todistamassa tilannetta.
Aikuisten nolostuminen on toki ymmärrettävää. On kuitenkin hyvä muistaa, että syytä siihen ei todellisuudessa ole. Uusien asioiden kokeilu kuuluu lapsen kehitykseen, kirosanojen käyttö on vain osa tätä vaihetta. Lapsi ei tarkoita tietoisesti olla epäkohtelias tai puhua törkeitä, hän vain kopioi muualta kuulemiaan asioita.
Suuttumisen sijaan vanhempien kannattaa pyrkiä pehmeästi ohjaamaan lapsen mielenkiintoa muunlaisia sanoja kohtaan. Jos vanhemmat kauhistelevat ja tekevät ison numeron joidenkin tiettyjen sanojen käytöstä, asiasta saattaa tulla lapselle hauska leikki ja hän toistelee ei-toivottuja sanoja entistä enemmän.
Jos lapsen tuntuu olevan vaikeaa päästä eroon rumasta kielenkäytöstä, hänelle voi ystävällisesti opettaa, että toisille ihmisille tulee paha mieli, jos hän käyttää tiettyjä sanoja. Tärkeintä on olla suuttumatta ja tuomitsematta, vaan sen sijaan neuvoa lasta pehmeällä tyylillä.
Lapsi saattaa kuulla vanhempien käyttävän “rumaa kieltä” esimerkiksi, jos he lyövät varpaansa kynnykseen tai muuta vastaavaa odottamatonta kivuliasta tapahtuu. Vanhemman voi olla vaikeaa selittää lapselle, että joissakin tilanteissa on “hyväksyttävämpää” käyttää rumaa kieltä kuin toisissa. Silti lapselle voi kertoa, että joskus aikuiseltakin pääsee vahingossa “sammakoita suusta”, eikä se merkitse, että aikuinen olisi “huono ihminen”. On kuitenkin hyvä tehdä lapselle alusta asti selväksi, että vaikka joskus kontrolli saattaakin herpaantua, tietyissä paikoissa ei ole hyvä koskaan päästää suustaan rumia sanoja. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi koulu, kauppa tai isovanhempien koti.
Lapset kopioivat vanhempiensa käytöstä niin hyvässä kuin pahassakin. Jos lasta haluaa opettaa hallitsemaan huonoa oloaan muilla keinoilla kuin kiroilemalla, vanhempi voi omalla esimerkillään näyttää, kuinka stressaantunutta oloa voi helpottaa esimerkiksi erilaisilla rentoutumistekniikoilla, kuten rauhallisesti hengittämällä ja kymmeneen laskemalla. Tällöin lapsi oppii itsekin käyttämään vastaavanlaisia tekniikoita, sen sijaan että purkaa turhautumisensa kiroiluun.
Lähde: Raising Children
Teksti: Sonja
Ei vielä kommentteja