Aikuinen lapsi: ”Vanhemmat ovat pilanneet koko elämäni!”

Kuva: Pixabay/ LisaLiza

Psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen kertoo, että elämme auktoriteettien kyseenalaistamisen aikaa. Vanhemmat eivät saa lasten silmissä samanlaista arvostusta, kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Törrösen mukaan ilmiö näkyy siten, että monet vanhemmat saavat nyt huutia.

”Haastateltavat heittävät vanhemmistaan todella rankkoja faktoja medialle, kuten että tulen alkoholistiperheestä tai että äitini oli masentunut eikä jaksanut hoitaa minua. Mietin aina, että mahtavatko nämä vanhemmat vielä olla elossa ja lukea nämä jutut,” Törrönen sanoo.

Törrösen mielestä ahdistavasta lapsuudesta saa puhua julkisestikin, mutta hän muistuttaa, että perhesuhteet ovat monimutkaisia. Niitä tulisikin tarkastella usemmasta, kuin yhdestä näkökulmasta. Jälkikäteen lapset ja vanhemmat muistavat yhteisen historiansa aivan eri tavoilla.

Toinen tämän ajan ilmiö on se, että vain pienten lasten vanhemmilla näyttää olevan oikeus sanoa arjen olevan rankkaa. Törrönen on kirjoittanut aiheesta kirjan, jossa hän haastatteli vanhempia, jotka surevat hankalaa suhdettaan aikuisiin lapsiinsa. Kanssakäymistä saattaa varjostaa jäätävä tunnelma tai riidat ja keski-ikäinen lapsi saattaa äyskiä vanhemmilleen, kuin teini.

Vanhempi, joka lähentelee jo eläkeikää kärsii joutuessaan auttamaan lastaan monilla eri tavoilla, kuten tukemalla taloudellisesti, ryntäämällä tarvittaessa apuun tai olemalla muutoin jatkuvasti koko ajan huolissaan lapsestaan. Joissakin perheissä ihmissuhteita varjostaa viha. Lapsi saattaa syyttää vanhempiaan elämänsä pilaamisesta. Vanhemman mielestä on pahinta, jos ei tiedä, mitä hän on tehnyt väärin. Törrösen mukaan on vanhempia, jotka eivät ansaitse synninpäästöä. Hän kuitenkin tietää, että suurinosa vanhemmista on yrittänyt parhaansa.

Mutta aikuisilla lapsillakaan ei ole aina helppoa. Aikuiseksi kasvaminen on nimittäin vaikeaa. Siihen kuuluu muun muassa tietynlainen irtiotto lapsuuden perheestä. Lapsi saattaa elää kiireistä elämää ja potea huonoa omaatuntoa, ettei ehdi pitää riittävästi yhteyttä vanhempiinsa.

Mitä tehdä vaikealle perhesuhteelle?

Olisi toivottavaa, että molemmat osapuolet kykenisivät ajattelemaan asioita toisen näkökulmasta. Eroavaisuuksia ajattelutavoissa ei tulisi kokea uhkana. Muutos ei koskaan tapahdu vaatimalla, mutta muutos on aina mahdollista. Hankalassa tilanteessa on tärkeintä huolehtia itsestään ja yrittää kuunnella myös toista.

Vanhemman tulisi kysyä itseltään, että riittääkö lapsi hänelle juuri sellaisena kuin hän on. Pystynkö päästämään irti peloistani lapsen suhteen? Lapsi puolestaan ei välttämättä seiso täysin omilla jaloillaan, vaikka on jo neljännellä vuosikymmenellä. Hän ei ole välttämättä päässyt irti lapsuudestaan, vaan jumiutuu ajatukseen, että vanhemmat ovat pilanneet hänen elämänsä. Vanhempi saattaa puolestaan oman syyllisyyden takia yrittää sovittaa virheitään vielä monen vuosikymmenten jälkeen. Olisi hyvä löytää toiseen terve välimatka. Välillä halutaan läheisyyttä, mutta välillä puolestaan etäisyyttä.

Mikäli perhesuhteissa tulee välillä taantumia historiaan puolin tai toisin, niihin tulisi osata suhtautua huumorilla. Vaikka on selvää, että yhteinen pitkä historia on aina mukana ihmissuhteissa. ”Vanhemman valta asema säilyy, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Vanhempien pitäisi tajuta selvemmin oma ylivoimansa. Omat sanat voivat olla isoja pommeja lapselle,” Törrönen sanoo.

Oletko törmännyt tähän ilmiöön? Mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Lähteet: Anna ja Helsingin Sanomat

Teksti: Anne-Mari Valta

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.