Omien vanhempien kuolema on aina suuri suru ja voi aiheuttaa myös identiteettikriisin

man and woman walking on road during daytime
Kuva: micheile dot com

Omien vanhempien menettämisen voi kokea vain kerran. Vanhemman kuolema usein pysäyttää ihmisen miettimään elämän perusasioita, joita kenties ei aiemmin ole ehtinyt pohtimaan. Suru voi vaikuttaa hyvin voimakkaasti.

Jos itse on jo aikuinen, saattaa ihmisellä olla tunne, että vanhempien kuolema pitäisi osata ottaa luonnollisena asiana. Jokaisella on kuitenkin vain yhdet vanhemmat ja jokainen kokee heidän poismenonsa vain kerran. Tunnetta ei voi harjoitella, se on aina vahva riippumatta siitä, minkä ikäinen itse on.

Usein ensimmäinen kuolemaan liittyvä tunne on järkytys. Ajan kanssa tilanteeseen yleensä sopeutuu, varsinkin jos ihmisellä on jo omia lapsia, jotka tarvitsevat hoitoa ja huomiota. Arkea pyörittäessä surulliset ajatukset saattavat jäädä taka-alalle. Toisinaan ihminen itse myös tietoisesti työntää surun pois mielestään ja hautaa kaipauksensa esimerkiksi työhön.

Tällöin kuitenkin saattaa käydä niin, että jonkin ajan kuluttua käsittelemätön suru voi aiheuttaa entistä voimakkaampaa ahdistusta. Ihminen saattaa olla tästä ihmeissään ja ajatella, että hän on käsitellyt surun, varsinkin jos tapahtumasta on jo aikaa. Suruaika ei kuitenkaan ole jokin tietty fiksattu periodi, jonka jälkeen ahdistus automaattisesti helpottaa. Suruajan pituus on eri ihmisillä erilainen. Tilanteeseen vaikuttaa myös se, onko surun käsitellyt vai onko tunteen sysännyt taka-alalle liian tuskallisena.

Tärkeintä on muistaa, että ei ole yhtä tiettyä tapaa surra, vaan jokainen tapa on oikea. Yksi toipuu surusta nopeammin ja toinen hitaammin. Usein suru ja kaipaus jäävät jossakin muodossa osaksi elämää pysyvästi, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että tunteen läsnäolo olisi elämänlaatua heikentävää. Elämässä voi samanaikaisesti olla sekä iloa että surua.

Vanhempien kuolema voi aiheuttaa identiteettikriisin

Joskus vanhemmat ovat osaltaan olleet muodostamassa lapsensa identiteettiä niin voimakkaasti, että heidän poismenonsa saattaa horjuttaa ihmisen käsitystä siitä, kuka hän oikeastaan on. Jos vanhemmat ovat esimerkiksi olleet lapselleen kanava, jonka kautta lapsi on saanut arvostusta, tämän kanavan katoaminen voi luoda voimakasta epävarmuutta ja saada ihmisen jopa kyseenalaistamaan itseään ja identiteettiään.

Suru saattaa nousta mieleen pitkän ajan kuluttua

Joskus vanhemman kuolema saattaa aiheuttaa ahdistusta vasta hyvin pitkän ajan, toisinaan jopa vuosikymmenien, kuluttua. Tällöin ihminen saattaa miettiä, onko hänessä jotakin vikaa, koska suru kestää niin pitkään. Tällöinkin on tärkeää muistaa, että suremiseen käytetty aika todellakin on yksilöllinen ja eroaa joskus huomattavasti eri ihmisten välillä. Jos suru on läsnä koko loppuelämän ajan, ei sekään ole epänormaalia.

Toki sellaisessa tilanteessa, jossa suru on niin voimakasta, että se hankaloittaa arkielämää, kannattaa hakeutua keskustelemaan lääkärin kanssa. Sama pätee mihin tahansa asiaan, joka aiheuttaa ihmiselle niin voimakasta ahdistusta, että ahdistus lamauttaa hänen toimintakykynsä.

Lähde: Anna

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.