Huoli lapsesta kulkee osana vanhemman elämää. Taaperon tai teinin vanhemman huolet ovat kuitenkin erilaisia kuin vanhemman, jonka lapsi on jo aikuinen.
Minkälaiset huolet liikkuvat aikuisten lasten vanhempien mielissä? HuffPost kysyi tähän vastausta terapeuteilta ja esiin nousi seuraavat huolenaiheet.
”Hänen somejulkaisut aiheuttavat huolta.”
Lasten julkaisut sosiaalisessa mediassa voivat aiheuttaa tai pahentaa vanhempien huolta. Kliininen psykologi Zainab Delawalla kertoi HuffPostille, että vanhemmat yrittävät usein ”lukea rivien välistä”. Delawalla suosittelee mieltämään somejulkaisut kuin uutisotsikoksi, joka ei kerro koko tarinaa, vaan se selviää vain keskustelemalla lapsen itsensä kanssa.
”Entä jos lapseni ei koskaan löydä kumppania?”
Aikuisen lapsen sinkkuelämä voi herättää huolta joissakin vanhemmissa, etenkin jos tuntuu, että kaikki muut asettuvat aloilleen. Avioliitto- ja perheterapeutti Winifred M. Reilly kuulee tällaisia huolia usein asiakkailtaan ja neuvoo henkäisemään – ja antamaan asian olla. Toistuvat kysymykset lapsen rakkauselämästä vain ärsyttävät häntä tai tekevät hänen olonsa entistä huonommaksi.
”Onko suhteemme liian läheinen / liian etäinen?”
Tämä mietityttää monia vanhempia kliinisen psykologin Ryan Howesin vastaanotolla. Kummassakin tilanteessa vanhempi etsii vastauksia siihen, mikä on ”oikea” itsenäisyyden tai yhteydenpidon määrä ja miten saada lapsi näkemään tilanne samoin. Howesin mukaan ei kuitenkaan ole olemassa universaalia oikeaa tai väärää yhteydenpidon määrää, vaan vanhemman ja aikuisen lapsen on keskusteltava siitä yhdessä sopien.
”Lapseni on liian tiukka – tai liian salliva – lapsilleen.”
Jotkut isovanhemmat kokevat halua puuttua lastenlastensa kasvatukseen ja ilmaista mielipiteitään. Reillyn mukaan on vaikea pitää mölyt mahassa, mutta juuri niin tulisi tehdä ja antaa heidän löytää oma tiensä vanhempana. Jos aikuinen lapsi kysyy neuvoa vanhemmuuteen liittyen, silloin mietteitään voi kertoa, mutta muuten vanhemman on parempi olla vain rakastava, antaa tukea ja pitää mielipiteet omana tietonaan.
”Pelkään, että lapseni tekee vääriä valintoja.”
Delawallan mukaan vanhemmat usein epäilevät lastensa suuria elämänvalintoja. Hän totesi, että näissä tapauksissa terapian tavoitteena on auttaa vanhempia ymmärtämään, että parhaiten näistä asioista päättää se henkilö, jonka elämään ne vaikuttavat eniten. Delawalla sanoi, että vaikka vanhemmilla olisi erilainen näkökulma, on terveempää antaa lapsilleen valinnanvapaus.
”Luulen, että lapseni tarvitsee apua. Milloin minun pitäisi puuttua asiaan?”
Avun tarjoaminen voi olla vaistomaista, mutta pidemmän päälle se ei kuitenkaan ole lopulta välttämättä kenenkään parhaaksi. Howesin mukaan jos vanhempi yrittää heti pelastaa päivän, välittyy siitä aikuiselle lapselle viesti, ettei hän pysty käsittelemään tilannetta itse ja tarvitsee vanhempansa apua.
”Tietenkin on poikkeuksia. Jos aikuisella lapsella ei todellakaan ole kykyä tai mahdollisuutta hallita omaa elämäänsä, vanhempien ja perheen on ehkä puututtava asiaan”, Howes totesi HuffPostille.
Terapiassa Howes pyytää vanhempia pohtimaan, miksi he puuttuvat asiaan: johtuuko se siitä, että heidän lapsensa tarvitsee sitä? Vai johtuuko se siitä, että he eivät pidä siitä epämukavasta tunteesta, joka syntyy tietäessä lapsensa vaikeuksista?
”Jos kyse on heidän epämukavuudestaan, niin meillä on tärkeää työtä tehtävänä”, Howes sanoi.
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja