Välillä kuulee joidenkin vanhempien toteavan, että he eivät aio antaa lapselleen rokotuksia, koska epäilevät niiden vahingoittavan lasta. Rokotevastaisten vanhempien käyttämät perustelut saavat usein miettimään, kuinka hyvin ihminen osaa arvioida asiaan vaikuttavia tekijöitä.
Rokotevastaiset vanhemmat varmasti aidosti pelkäävät rokotteiden riskejä ja tarkoittavat lapsensa parasta. Olisi vastoin vanhemman luontoa toimia vastoin omaa intuitiotaan, kun kyse on lapsen terveydestä. Silti joskus mielessä käy, onko joidenkin vanhempien kohdalla kyse siitä, että vanhempi ei ehkä aina täysin hahmota matemaattisia todennäköisyyksiä, joiden mukaan jokin asia mahdollisesti tapahtuu tai ei tapahdu.
Joissakin tilanteissa on aika selkeää, että riski sairastua tautiin ja saada taudin vakava muoto tai esimerkiksi jokin jälkitauti ovat selkeästi suuremmat kuin potentiaalinen pieni riski rokotteen haitallisuudelle. Silti tällaisessakin tilanteessa voimakkaasti rokotevastaiset vanhemmat usein valitsevat olla rokottamatta lastaan.
Erityisesti ajatuksia herättää se seikka, että oman lapsen rokottamattajättämispäätöksen seuraukset eivät aina rajoitu vain omaan perheeseen. Entä jos rokottamaton lapsi tartuttaa jonkun toisen, joka mahdollisesti sairastuu vakavasti tai jopa menehtyy? Ovatko rokotevastaiset vanhemmat tässä tapauksessa sitä mieltä, että kyseessä oli “viidakon laki”, luonnon henkiinjäämistaistelun seuraus, eikä heidän päätöksellään ollut tekemistä asian kanssa?
Todennäköisyyksien arvioiminen on todella haastavaa
Asiassa tulisi ottaa huomioon niin monia muuttujia, että jopa supertietokoneellekin tällaisten todennäköisyyksien laskeminen on haasteellista. Aluksi täytyisi miettiä todennäköisyyttä, jolla tauti saattaa ylipäätään osua kohdalle. Jos tautia ei Suomessa esiinny juurikaan, on aika selkeää, että rokotteen ottaminen ei välttämättä kannata, jos ei suunnitelmissa ole ulkomaanmatkaa. Toisaalta vaikka tautia esiintyisikin Suomessa, todennäköisyys sen osumisesta omalle kohdalle saattaa olla hyvin pieni. Elintavat vaikuttavat myös paljon asiaan. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä tai päiväkodissa on luonnollisesti suurempi riski sairastua kuin etätyössä tai kotihoidossa.
Seuraavaksi tulisi arvioida, millä todennäköisyydellä tauti kohdalle osuessaan aiheuttaa vakavia seurauksia. Esimerkiksi tavallinen flunssa harvemmin aiheuttaa vakavia oireita perusterveille ihmisille. Tällaisessa tilanteessa ihminen itse ei välttämättä hyödy rokotteesta merkittävästi, vaan tarkoitus on enemmänkin suojata muita hauraampia henkilöitä.
Jos tauti kohdalle osuessaan saattaisi aiheuttaa voimakkaita oireita lapselle tai olla jopa hengenvaarallinen, tällöin tulee rokotteen tarpeellisuutta arvioida uudella tavalla. Vaikka riski taudin osumisesta kohdalle on pieni, potentiaalinen voimakas haitta voi olla hyvä peruste rokotteen ottamiselle.
Kaikkien edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutusta on tavallisen ihmisen usein todella vaikeaa arvioida. Moni tekeekin päätöksensä intuitiolla. On hyvin ymmärrettävää, että kun kyse on siitä kaikkein rakkaimmasta eli omasta lapsesta, vanhempi kokee voimakasta tarvetta seurata intuitiotansa. Jos intuitio kuitenkin ohjaa väärään suuntaan, on traagista, jos tämä alunperin rakkauden motivoima toiminta aiheuttaisikin lapselle tai tämän ympärillä oleville ihmisille suurta haittaa lapsen sairastuessa joko itse tai tartuttaessa muita.
