Usein perheen lemmikki saattaa olla ollut läsnä pienen lapsen elämässä hänen syntymästään lähtien. Kuoleman käsitteen sisäistäminen voi olla lapselle vaikeaa. Kuinka vanhempi voi auttaa lasta selviytymään rakkaan lemmikin menetyksen aiheuttamasta ahdistuksesta?
Lemmikin kuolema on usein lapsen ensimmäinen kosketus siihen tosiasiaan, että jonain päivänä jokaisen elävän olennon elämä päättyy. Tämä saattaa tuoda lapsen mieleen myös ajatuksen, että jonakin päivänä hänen vanhempansa tulevat kuolemaan. Tämä voi aiheuttaa voimakasta ahdistusta.
Jos lapsi on jo sen ikäinen, että hän pystyy pohtimaan elämän ja kuoleman kaltaisia abstrakteja käsitteitä, hänen kanssaan voi keskustella aiheesta ja auttaa siten häntä jäsentämään asioita mielessään. Keskustellessa tulee aina ottaa huomioon lapsen yksilöllinen kehitysaste. Ikä ei aina yksin ole riittävä mittari kertomaan, onko lapsi vielä valmis keskustelemaan elämän ja kuoleman kaltaisista asioista. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja ovat siksi parhaassa asemassa arvioimaan, milloin lapsi on valmis tällaiseen keskusteluun.
Lapsi ottaa mallia vanhempiensa suhtautumisesta
Lapsi ottaa usein mallia aikuisilta reagoidessaan tiettyihin asioihin. Jos aikuiset reagoivat esimerkiksi lemmikin tai läheisen ihmisen kuolemaan voimakkaalla näkyvällä ahdistuksella ja stressillä, lapset saattavat reagoida samoin, koska tulkitsevat, että tämä on se tapa, jolla tällaisessa tilanteessa tulee käyttäytyä. Eräs tehokas tapa auttaa lasta käsittelemään uutta ahdistavaa asiaa on näyttää hänelle omalla käytöksellään, että aikuisetkaan eivät ole ylenmäärin ahdistuneita tilanteesta, vaan pitävät esimerkiksi kuolemaa normaalina osana elämää.
Tarkoitus ei kuitenkaan ole antaa lapselle sellaista esimerkkiä, että suru tulisi tukahduttaa ja että syytä minkäänlaiseen ahdistukseen ei ole, jos tärkeä läheinen kuolee. Surullinen saa ja pitääkin olla kuoleman osuessa kohdalle, oli kyseessä sitten lemmikki tai muu läheinen perheenjäsen. Surutyö on osa normaalia asian prosessoimista, eikä sitä tule estää. Päinvastoin, surutyö on eräs lapsuuden ja nuoruuden tärkeimpiä oppitunteja, joka tulee auttamaan lasta merkittävästi myöhemmässä elämässä.
Kuolema ei ole aina yksiselitteisesti paha asia
Lapselle voi kuvailla, että kuolema on normaali osa elämää ja että joissakin tilanteissa kuolema saattaa jopa olla helpotus. Näin voi olla erityisesti silloin, jos lemmikki tai läheinen ihminen on sairas ja kärsii voimakkaista kivuista, joita ei voida hoitaa.
Jokainen ihminen tekee jossakin kohtaa elämäänsä oman pohdintatyönsä liittyen elämän ja kuoleman käsitteisiin. Toiset hyväksyvät nämä asiat helpommin osaksi elämää, toisille hyväksyminen on vaikeampaa. Vanhemman mielipiteet väistämättä jonkin verran vaikuttavat lapsen mielipiteen muodostumiseen. Jos vanhempi ei kuitenkaan tietoisesti pyri saamaan lastaan ajattelemaan täsmälleen samoin kuin hän, tämä antaa lapselle mahdollisuuden tutkia omia ajatuksiaan vapaammin ennen oman yksilöllisen mielipiteensä muodostusta.
Teksti: Sonja
