Pureminen on melko yleistä taaperoikäisen käytöstä. Se voi olla melko turhauttavaa ja hankalaa hallita. Mutta, kun alat ymmärtää syitä siihen, niin osaat alkaa hillitä sentyyppistä käytöstä.
Pureminen on todella yleistä varhaislapsuudessa. Vauvat ja taaperot purevat monista eri syistä, joista yksi voi olla hampaiden puhkeaminen. He myös tutkivat uusia asioita suullaan. He saattavat purra jotakin henkilöä myös ihan vain nähdäkseen, kuinka he reagoivat.
Taapero voi yrittää puremisen avulla saada huomion itseensä tai ilmaista negatiivisia tunteita. Esimerkiksi viha ja pelko ovat vahvoja tunteita, eikä taaperolla ole vielä kielitaitoa kertoakseen niistä. Kun lapsi alkaa ensimmäistä kertaa tuntea negatiivisia tunteita, niin hän ei osaa suunnata niitä vielä hyvällä tavalla. Siksi hän saattaa purra. Lapset voivat purra myös, jos eivät pidä jostain asiasta.
Pureminen on pojilla hieman yleisempää. Sitä tapahtuu 1-3 vuotiaana. Puremisongelmaa ilmaantuu enemmän silloin, kun lapsi on tuntemattoman henkilön luona hoidossa ja erossa vanhemmistaan. Joskus lapsi voi kuitenkin purra myös sisaruksiaan tai vanhempiaan.
On aina tärkeää selvittää syyt puremisen taustalla. Lapsi saattaa reagoida suuriin muutoksiin puremalla. Näitä voivat olla esimerkiksi sisaruksen syntyminen perheeseen, väkivallan näkeminen omassa perheessä tai vanhempien ero. Lapsi voi oppia puremisen myös toiselta lapselta.
Mikä hassuinta, lapsi saattaa myös ilmaista rakkauttaan tai sen tarvetta puremalla. Lapsi voi myös purra jos hän on poissa tolaltaan tai liian stimuloitunut. Hän voi osoittaa sillä myös turhautumisen, yksinäisyyden tai avuttomuuden tunteita. Kun kieli alkaa kehittyä, pureminen yleensä vähenee.
Kuinka tulisi toimia, jos lapsi puree
Ihan ensimmäiseksi on yritettävä auttaa lasta pääsemään tämän vaiheen yli mahdollisimman pian, vaikka se yleensä loppuukin lapsen kasvaessa. Hoida ensin pureman saanutta henkilöä. Huolehdi, että toista purenut lapsi ymmärtää, että se ei ole keino saada sinun huomiotasi. Ota lapsi mukaan ”uhrin” hoitamiseen, jotta lapsi näkee, että hänen tekonsa on aiheuttanut kipua ja vahinkoa.
Pysy rauhallisena ja unohda rangaistukset. Selitä mieluummin rauhallisesti lapselle, että pureminen sattuu. Eikä hänen tulisi enää tehdä niin, vaikka hän olisi kuinka vihainen tahansa. Opeta lapselle, että hänen tulisi mieluummin pyytää apua aikuiselta silloin, kun hän on vihainen.
Puremista tapahtuu eniten päiväkodeissa, joten lapsen tulisi ilmaista tunteensa lastentarhanopettajalle. Ota asia myös puheeksi päiväkodissa lastasi hoitavan henkilön kanssa.
Sen sijaan, että keskittyisit lapsen aggressiiviseen käytökseen, vahvista hänen positiivista käytöstä. Kehu lastasi silloin, kun hän leikkii rauhallisesti. Muistuta häntä aika ajoin, ettei ketään tulisi purra. Älä koskaan sorru itse puremaan lasta opettaaksesi hänelle, että pureminen sattuu. Lapsi ei ymmärrä tarkoitustasi, vaan luulee, että se on normaali tapa. Lapsellesi antamat esimerkit merkitsevät paljon enemmän, kuin hänelle kertomasi asiat.
Seuraa lapsesi leikkejä muiden kanssa ja tarkkaile, kuinka hän käyttäytyy vihaisena. Ole valppaana voidaksesi ennakoida tilanteita, joissa puremista yleensä esiintyy. Näin voit oppia syitä puremiselle ja estää sitä tapahtumasta. Puutu tilanteeseen, mikäli lapsesi yrittää purra jotakin toista. Kaikkein tärkeintä on, että muistutat lastasi rakkaudestasi. Tee selväksi, ettet hyväksy puremista, mutta silti rakastat häntä.
Pureminen on normaali ilmiö vauvoilla ja taaperoilla, mutta sen tulisi loppua neljään ikävuoteen mennessä. Mikäli se jatkuu tai näyttää pikemminkin pahenevan, kuin helpottavan tai sitä esiintyy muun huonon käytöksen yhteydessä, ota asia puheeksi lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa.
Millaisissa tilanteissa taaperosi puree? Mitkä ovat syyt käytöksen taustalla?
Lähteet: Askel Terveyteen, Kidshealth
Teksti: Anne-Mari Valta
