Tietokonepelit saattavat joskus olla lapsen pelastus sosiaalisessa mielessä

man in black and white stripe shirt using black laptop computer
Kuva: AHMED HINDAWI

Pelaamista pidetään usein riskinä lapsen hyvinvoinnille. Kaikkia asioita voi toki aina tehdä liikaa. Pelaamisesta puhuessa unohdetaan kuitenkin usein sen positiiviset puolet. Liikuntarajoitteisen Matsin tarina on tästä hyvä osoitus.

Ylen artikkelissa kerrottiin taannoin Matsista, jonka vanhemmille selvisi vasta pojan kuoltua 25 vuoden iässä, miten rakastettu tämä oli ollut kansainvälisissä pelipiireissä. Todellisessa elämässä Mats oli vakavasti sairas ja joutui käyttämään pyörätuolia, mutta pelimaailmassa hänen hahmonsa oli lihaksikas ja vahva. Pelimaailmassa muut eivät nähneet hänen pyörätuoliaan vaan sen, millainen hänen hahmonsa oli ja mihin tämä pystyi. Hahmon kautta pelitoverit tutustuivat myös Matsin ajatusmaailmaan ja persoonaan.

Vanhemmat olivat aina pitäneet Matsia yksinäisenä poikana, koska tämä vietti kaiken aikansa huoneessaan pelaten. Vanhemmat itse eivät ymmärtäneet paljonkaan tietokonepeleistä tai netin pelimaailmasta. Kun Mats kuoli, hänen hautajaisiinsa tuli ihmisiä, joita vanhemmat eivät tunteneet ennalta. Nämä ihmiset olivat Matsin ystäviä pelimaailmasta vuosien ajalta. Livepeliä pelatessa pelaajien välille usein kehittyy vahvoja ystävyyksiä. Näin oli käynyt myös Matsin ja hänen pelaajatovereidensa välillä.

Matsin tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka pelaaminen ei aina välttämättä ole negatiivinen asia. Riippuu täysin nuoresta, miten hän pelaamisen kokee. Joskus nettimaailman ystävyydet ovat esimerkiksi introvertille lapselle samanarvoisia tosielämän ystävyyksien kanssa. Ulkopuolisen on vaikeaa arvioida, millainen ystävyystyyppi kullekin parhaiten sopii.

Pelaaminen voi olla kaksiteräinen miekka

Toisinaan lehdistä saa lukea surullisia tarinoita lapsista, jotka ovat joutuneet jopa sairaalaan, koska eivät ole ymmärtäneet lopettaa pelaamista esimerkiksi syödäkseen ja juodakseen, vaan ovat eläneet päiväkausia käytännössä hyvin vähillä unilla ja lähes pelkällä energiajuomalla.

Jos lapsen kaikki sosiaaliset ympyrät ovat netissä, on ymmärrettävää, että lapsi mieluusti viettää aikaa pelaten. Jos lapsi on esimerkiksi Matsin tapaan liikuntarajoitteinen tai muista syistä estynyt poistumasta kotoaan normaaliin tapaan, tietokonepelit saattavat olla hänelle elintärkeä side ulkomaailmaan ja keino pitää yhteyttä samanhenkisten ystävien kanssa.

Monella aikuisella on tänä päivänä digitaidot niin hyvin hallussa, että yhteydenpito ystävien kanssa onnistuu hyvin, vaikka nämä asuisivat toisella puolella maailmaa. Kun tämä sukupolvi vanhenee, vanhuus ei kenties tunnu samalla lailla yksinäiseltä kuin nykyvanhuksilla, jotka usein asuvat vanhainkodeissa tai kodeissaan monesti käytännössä ilman mitään linkkiä ulkomaailmaan. Harva vanhus hallitsee esimerkiksi älypuhelimen käytön niin hyvin, että pystyy täysin itsenäisesti sitä käyttämään. Tämä tulee muuttumaan nykynuorten vanhetessa. Digitalisaatio tulee aikanaan kenties jopa vähentämään vanhojen ihmisten yksinäisyyttä tulevaisuudessa.

Lähde ja lisätietoa Matsin tarinasta: Yle

Teksti: Sonja

Ei vielä kommentteja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Aitoa vertaistukea perhearkeen, lempeästi myötäeläen


Lisätietoja henkilötietojen käsittelystä tietosuojaselosteesta.