Korostetaanko kouluissa liikaa yksilöllisyyttä?
Nykykoulun suurin haaste on lapsen yksilöllisyyden huomioon ottaminen. Koulun ydintehtävän ja perheiden odotusten välillä on eettinen ristiriita.
“Siinä missä koulun tehtävä on kasvattaa lapsista yhteiskunnan jäseniä ja yhteisöllisiä toimijoita, edellyttävät isät ja äidit koululta yksilöllistä suhtautumista omaan jälkikasvuunsa,” kertoo opettajana, erityisopettajana ja rehtorina työskennellyt Luukkainen.
Koulujen vanhempainilloissa keskitytään liikaa teknisiin asioihin. Sen sijaan tulisi pohtia koulun ja kodin välistä yhteistyötä. Lasten kasvattajien tulisi löytää yhteinen visio molempien rooleista.
Vanhempien ja koulun pääasialliset tehtävät
“Vanhempien on ymmärrettävä, että koulu edustaa yhteiskunnan tahtoa. Koti puolestaan edustaa yksilön tahtoa ja odotuksia, joita ei aina voi täysimääräisenä ulos mitata koulusta. Vanhemmat eivät voi tulla kouluun vaatimaan omille lapsilleen erityisetuja,” Luukkainen jatkaa.
Päivittäin opettajat pohtivat miten ottaa jokainen lapsi yksilöllisesti huomioon, kuitenkaan loukkaamatta muiden lasten oikeutta yhtä suureen yksilöllisyyteen. “Opettajan tehtävä on kasvattaa lasta yhteiskuntaan, ei egoistiseksi oman edun tavoittelijaksi,” Luukkainen korostaa.
Toisaalta kouluissa tavallisiin luokkiin yritetään integroida kaikenlaiset oppijat, jotka tarvitsivat esimerkiksi erityistä tukea oppimisensa tueksi. Se ei välttämättä onnistu ja ole paras mahdollinen ratkaisu, niin erityisen tuen tarpeessa olevan, kuin muun luokan kannalta.
Monet vanhemmat vaativat lapsilleen hyvin yksilöllistä opetusta ymmärtämättä opettajan suurta työmäärää. Yhden opettajan aika ei voi riittää kaikille riittävän yksilöllisesti isossa ryhmässä, jossa jokaisella oppilaalla on erityiset tarpeet.
Jotkut oppilaat käyttävät tilaisuutta hyväkseen eli he vaativat itselleen erityiskohtelua tarvitsematta sitä. Luokkatilanteessa saattaa olla pahimmillaan mukana enemmän aikuisia, kuin lapsia ja luokkatilanne voi olla hyvin sekava.
Nykyään kannattaisi panostaa enemmän ryhmän voimaan ja kehittää lasten vuorovaikutustaitoja, jolloin he voisivat oppia myös enemmän toisiltaan. Ryhmätyöt ovat tähän yksi hyvä keino mahdollisimman erilaisissa kokoonpanoissa.
Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina vanhemmalla
Koulun harteille on laitettu lasten kasvatus, vaikka se on ensijaisesti aina vanhempien tehtävä. Vanhemmat saavat kyllä pyytää apua yhteiskunnalta kasvatustehtävässään, mutta päävastuu esimerkiksi käytöstapojen opettamisesta tulisi olla vanhemmilla. Eikä koulun pitäisi tarvita käyttää aikaansa perusasioiden opettamiseen lapsille.
Mitä ajatuksia artikkeli herättää? Oliko siellä tuttuja asioita?
Lähteet: Lääkärilehti
Teksti: Anne-Mari Valta
