Ruuhkavuosien keskellä moni perheellinen kokee voimakasta stressiä yrittäessään pyörittää hektistä arkea. Lapsettoman ystävän hyvää tarkoittavat kommentit voivat joskus kuulostaa todella ärsyttäviltä. Voiko lapseton koskaan täysin ymmärtää ruuhkavuosien aiheuttamaa stressiä?
Moni asia ruuhkavuosien aikana voi aiheuttaa stressiä vanhemmille. Jos ihminen on stressaantunut, pienetkin asiat saattavat ärsyttää ja kumppanille sekä muille läheisille voi tulla tiuskittua ilman mitään syytä. Joka aamuiset haasteet päiväkotiin lähtiessä saattavat saada pinnan palamaan herkemmin kuin haluaisi. Kun stressaantunut perheenäiti tai -isä purkaa sydäntään ystävälle esimerkiksi kahvilla, saattavat ystävän rohkaiseviksi tarkoittamat kommentit vain lisätä ärtymystä.
Ihmisille on luontevaa yrittää lohduttaa läheisiä ja ystäviä, jos heillä on stressiä tai ahdistusta. Tyypillisiä lapsettoman ystävän käyttämiä fraaseja voivat olla esimerkiksi “kyllä se siitä ajan kanssa” ja “parin vuoden päästä varmasti helpottaa, kun lapset ovat vähän vanhempia”. Tällaiset kommentit toki tarkoittavat hyvää, mutta kaukaisesta tulevaisuudesta puhuminen ei auta tässä hetkessä jaksamisensa äärirajoilla kärvistelevää vanhempaa. Päinvastoin tällaiset kommentit saattavat kuulostaa piittaamattomilta ja joskus jopa kylmiltä, vaikka se ei luonnollisesti ollut kommentoijan tarkoitus.
Toinen lohduttavaksi tarkoitettu kommentointityyli, joka usein aiheuttaa ärtymystä, on vertailu muiden vielä pahempaan tilanteeseen. Ystävä saattaa todeta, että “aina asiat voisivat olla pahemminkin”, jos vanhempi on valittanut jostakin arkeen liittyvästä haasteesta. On selvää, että asiat voisivat aina olla pahemmin, mutta tämän ääneenlausuminen ei auta selviämään käsillä olevista haasteista.
Lapsettoman voi olla vaikeaa ymmärtää perheellisen arkea
Lapsettoman ystävän saattaa usein olla hyvin vaikeaa asettua lapsiarkea elävän ystävänsä saappaisiin. Kun ei ole vastuuta lapsista ja perheestä, olo on usein huomattavasti rennompi kuin ruuhkavuosien keskellä lapsiarkea pyörittäessä. Rennossa mielentilassa on paljon helpompaa muistuttaa itseään siitä, että jos joskus sattuukin olemaan tyytymätön johonkin oman arjen aspektiin, jossain päin maailmaa aina on joku, jolla on asiat huonommin ja itseasiassa omasta elämästä ja kaikista sen hyvistä puolista on syytä olla kiitollinen.
On toki aina hienoa, jos ihminen voi saavuttaa tällaisen mielentyyneyden. Lapsiarjen tuoksinassa tämä ei kuitenkaan useinkaan ole mahdollista ja siksi asiasta puhuminen usein vain ärsyttää väsynyttä vanhempaa.
Kuunteleminen on monesti parasta tukea
Usein uupuneelle vanhemmalle tärkeintä on pystyä purkamaan mieltään luotetulle ystävälle. Ystävän ei välttämättä tarvitse sanoa mitään, pelkkä kuunteleminen on monesti kaikkein suurimmaksi avuksi. Jos ystävä ei itse tätä tunnu hoksaavan, hänelle voi kohteliaasti mainita asiasta. Tosiystävä ei moisesta loukkaannu, vaan on päinvastoin kiitollinen, jos hänelle vinkataan, kuinka hän parhaiten voi tukea ystäväänsä.
