Kadulla kävellessä humalainen mies toisella puolen katua alkoi huudella jotain sekavaa. Kun en reagoinut, hän alkoi seurata minua ja tuli lopulta aivan viereen räyhäämään. Mielessä kävi jo, aikooko hän hyökätä kimppuun. Onneksi näin ei sentään käynyt, mutta jo pelkkä vieraan ihmisen yllättävä huuto saa aikaan voimakkaan reaktion.
Tapaus sattui illalla, kun kadulla oli jo pimeää. Tuon tapauksen jälkeen minua pelotti pitkään liikkua kaupungilla pimeän laskettua. Jos aikuisellekin voi jäädä pelottavasta tapahtumasta pelko mieleen pitkäksi aikaa, entäpä sitten pieni lapsi, jolle sattuu jotakin pelottavaa? Jos lasta on vaikkapa purrut koira pienenä, hän usein aikuisenakin saattaa pelätä koiria.
Pelosta on kuitenkin mahdollista päästä eroon. Pikkuhiljaa totuttamalla itseään astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle voi lopulta jopa päästä pelosta kokonaan irti. Toki jos kyseessä on paha trauma, pelko ei mahdollisesti koskaan täysin poistu, mutta sen kanssa on mahdollista oppia elämään.
Minäkin opin ajan kanssa olemaan stressaamatta liikaa, jos kävelin pimeällä kadulla myöhäiseen ajankohtaan. Mitä kauemmin stressaavasta tapahtumasta kului, sitä helpommaksi pimeässä liikkuminen kävi. Muistan, kuinka alkuvaiheessa olin täysin varma, että en enää koskaan uskalla liikkua kadulla yksin. Oli hyvä elämänopetus huomata, että pahastakin pelosta on mahdollista “opetella pois”.
Aika on ystävä ihmiselle, joka haluaa irtautua menneisyyden ahdistavista muistoista. Itselleen tulee myös olla armollinen. Aina kehitys ei ole nopeaa.
Itseään ei toki tule siedättää tekemään asioita, jotka tuntuvat voimakkaan epämukavalta. Jos kyseessä on paha trauma ja pelkotila, on parasta käydä juttelemassa lääkärin kanssa, joka voi antaa parhaat mahdolliset toimintaohjeet. Jos pahasti traumatisoitunut ihminen lähtee omatoimisesti hoitamaan ja siedättämään itseään trauman aiheuttaneen asian suhteen, seuraukset voivat olla pahimmassa tapauksessa hyvin haitalliset. Ammattilaisen kanssa toimiessa ihminen on paljon paremmassa turvassa tällaisten riskien suhteen.
Jos olet kohdannut traumaattisen tapahtuman, joka vielä vuosienkin päästä aiheuttaa sinulle ahdistusta asian muistuessa mieleen, ei tarvitse ajatella, että sinussa olisi jotain vikaa. Kun ihminen ymmärtää, mistä oma reaktio pohjimmiltaan johtuu ja että oma tunne on itseasiassa täysin normaali, tämä auttaa ihmistä suhtautumaan rennommin vaikeisiinkin asioihin. Asiat saattavat edelleen laukaista ahdistuksen, mutta usein tunnetta helpottaa ainakin hiukan tieto siitä, että kyseessä on tietyllä tavalla “automatisoitunut” reaktio ahdistavaan tapahtumaan ja että kärsivällisyydellä, harjoittelulla ja toisinaan ammattilaisen pitkäkestoisella avulla on mahdollista päästä ainakin jossain määrin eroon ahdistavasta tunnereaktiosta.
