Nykyään lapset altistuvat monelta suunnalta maailman ongelmia käsittelevälle tiedolle. Varsinkin Ukrainan sotatilanteeseen liittyvä uutisointi saattaa aiheuttaa lapselle voimakasta ahdistusta. Kuinka vanhempi voi auttaa lasta, jos huoli sodasta ja sen mahdollisesta leviämisestä omaan kotimaahan valtaa mielen?
Moni lapsi on kokenut viime vuosien aikana huolta erilaisista maailmalla sattuneista asioista. Korona ja sen myötä seurannut koulujen sulkeminen vaikutti konkreettisesti monen lapsen elämään. Useille lapsille aiheutti voimakasta ahdistusta olla erossa ystävistään.
Omassa huoneessa läppärin ääressä etänä opiskellessa mielen saattoivat täyttää ahdistavat ajatukset.
Koronatilanteen lopulta parannuttua ei kestänyt kauaakaan, kun uudet ongelmat jo kolkuttelivat ovella. Ukrainan tilanne ja kaikki sen oheisvaikutukset maailmalla ovat saaneet monet lapset ja nuoret huolehtimaan siitä, mihin maailma on menossa ja millainen tulevaisuus heitä odottaa. Lapset ja nuoret ovat tottuneet näkemään sotaa lähinnä elokuvissa ja peleissä. Nyt yhtäkkiä ympärillä on jatkuvaa todellista uutiskuvavirtaa sotatantereelta. Ei ihme, jos lapsi kokee huolta ja epävarmuutta.
On tärkeää suhtautua lapsen huoleen vakavasti
Vaikka lapsi saattaisi kysyä aikuisen näkökulmasta jopa liioiteltuja kysymyksiä, kuten “tulemmeko me kaikki kuolemaan”, huoleen tulee aina suhtautua vakavasti. Aikuisen kannattaa pyrkiä selvittämään, millaista uutisointia tai muuta tietoa lapsi tarkalleen on nähnyt. Tämän jälkeen asioista voi keskustella rauhoittavaan sävyyn. Lapsen kanssa tulee aina keskustella hänen ikänsä edellyttämällä tavalla ja käyttäen kieltä, jota hän kykenee ymmärtämään.
On tärkeää muistuttaa lasta siitä, että mitä tahansa tapahtuu, perheenä kaikesta selvitään yhdessä. Anna lapselle tunne, että kuuntelet häntä ja pidät hänen tunteitaan tärkeinä. Kerro, että hän voi tulla puhumaan sinulle huolistaan milloin tahansa. Lapselle voi myös kertoa, että monet ihmiset maailmassa tekevät jatkuvasti töitä auttaakseen sodan keskellä olevia ihmisiä ja estääkseen sodan leviämisen. Tieto siitä, että on ihmisiä, jotka auttavat, usein rauhoittaa lasta. Lapselle voi myös kertoa positiivisista asioista, kuten avustusoperaatioiden onnistuneista tuloksista.
Lapsen kanssa sodasta puhuttaessa kannattaa välttää termejä “pahuus”, “pahat ihmiset” ja ylipäätään toisten ihmisten leimaamista. Negatiivisten asioiden sijasta kannattaa keskittyä empatiaan ja myötätuntoon liittyviin asioihin.
Keskustelu kannattaa pyrkiä lopettamaan siten, että lapselle jää varmasti rauhallinen mieli. Jos lapsen kehonkieli viittaa siihen, että hän yhä kokee ahdistusta, rauhallista keskustelua voi jatkaa. Lapsen huomiota voi myös hellävaraisesti yrittää kohdistaa muualle, mutta ei kuitenkaan siten, että hänelle tulee tunne, että aikuinen pyrkii sivuuttamaan hänen huolensa nopeasti.
Kun lapsi on rauhoittunut, muistuta häntä vielä lopuksi siitä, että hän on sinulle hyvin tärkeä ja haluat tukea häntä aina, kun hän sitä tarvitsee.
Lähde ja lisätietoa: Unicef
Teksti: Sonja
