Etäopetuksen positiiviset puolet olisi hyvä hyödyntää koulun arjessa, toteaa tutkija

Koronapandemiasta johtuva etäopetusaika laittoi perheet uudenlaiseen tilanteeseen, jossa toimintamallit oli luotava nopeasti uudelleen. Vanhemmat tasapainoilivat työelämän vaatimusten ja lasten etäkoulunkäynnin tukemisen välissä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Itä-Suomen ja Turun yliopistojen tutkimuksen mukaan hätäetäopetus koetteli etenkin sellaisten perheiden hyvinvointia, joihin kuuluu tehostettua tai erityistä tukea saavia lapsia. Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan yliopistotutkija Kaisa Pihlaisen mukaan jo aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että hätäetäopetus ja koronasulut vaikuttivat suuresti tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä elämään.

“Esimerkiksi terapiapalvelut, kuntoutuspalvelut ja mielenterveyden tuki vähenivät. Lapset reagoivat muutoksiin käyttäytymisellään, sillä aika haastoi myös lasten perustarpeiden täyttymistä, kuten sosiaalista vuorovaikutusta, nukkumista ja syömistä”, Pihlainen kuvailee tiedotteessa.

Koettelemuksista huolimatta suurin osa vanhemmista koki, että heillä oli kykyä tukea lastensa oppimista ja etäkoulunkäyntiä. Vanhemmat myös pitivät lisääntyneestä vapaudesta sekä autonomiasta, sillä ne helpottivat rakentamaan juuri omalle perheelle sopivaa arkea.

Toisaalta vanhemmat olivat myös samaan aikaan huolissaan lastensa oppimisesta, hyvinvoinnista ja vertaissuhteista.

Vanhemmat kaipasivat tukea

Itä-Suomen yliopiston mukaan tuen tarpeessa oleville lapsille keskeistä ovat rutiinit sekä ihmissuhteiden ylläpito. Rutiinien rikkominen aiheuttikin korona-aikaan joissakin lapsissa pelokkuutta, masennusta ja aggressiivista käyttäytymistä sekä sääntöjen rikkomista.

“Hätäetäopetusjakson alussa vanhemmat kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi tukea koulusta tai opettajilta, eikä koulun ja kodin välinen vuorovaikutus ollut riittävä etenkään erityisopetuksen palveluita saavien lasten kohdalla”, Pihlainen sanoo ja lisää:

“Vanhempien mukaan opettajat eivät kysyneet vanhempien näkemyksiä asioihin tai tiedustelleet kotiopetuksen aiheuttamaa työmäärää.”

Pihlaisen mukaan vaikuttaakin siltä, että tukimuotojen ylläpito ja tarjoaminen vaikuttavat sekä lasten oppimiseen, mutta myös vanhempien hyvinvointiin.

Hyötyjä kouluarkeen

Etäopetusaikana työnantajilta tarvittiin erityistä joustoa ja osa vanhemmista kokikin, että oman työn tekeminen kärsi lasta tukiessa; jotkut lapsista kaipasivat oppimisessaan jatkuvaa aikuisen tukea. Pihlaisen mukaan yhteisöllisyyden näkökulmasta ajateltuna etäkoulu toisaalta lähensi lasten ja vanhempien välejä.

“Kiireisen kouluarjen sijaan vanhemmat saivat luotua kotiin omanlaiset rutiinit, ja lapset esimerkiksi söivät paremmin. Kahden vanhemman perheessä myös jaettu vastuu tuki aikuisten hyvinvointia uudessa tilanteessa”, hän kertoo.

Etäopiskelu mahdollisti myös opiskelun jakamisen pienempiin osiin ja etenemisen omaan tahtiin. Pihlaisen mukaan etäopetuksen myönteiset puolet olisikin hyvä käyttää hyödyksi. Toisin kuin tyypillisessä kouluympäristössä, voi kotona olla rauhallista ja omaan tahtiin eteneminen sekä rauhallinen keskittyminen tukevat hyvinvointia ja edistävät oppimista.

“Tulosten pohjalta voitaisiin miettiä, kuinka näitä havaintoja voitaisiin hyödyntää koulun arjessa sekä mahdollisilla tulevilla etäopetusjaksoilla”, Pihlainen toteaa.

“Voidaanko kouluissa tulevaisuudessa tarjota rauhallisempia ympäristöjä oppimiselle ja mahdollistaa nykyistä joustavampaa ja yksilöllisempää oppimisen rytmittämistä? Myös teknologiaa voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin hyödyksi esimerkiksi matkustelun tai pitkäaikaissairauden aikana”, hän päättää.

Teksti: Miia