Vaikka elämässä saisi alkuvaiheessa huonommat kortit käteen, tilanne voi aina muuttua paremmaksi. Menneisyyden perusteella ei tulisi koskaan arvioida ihmistä.
Taannoin lehdessä kerrottiin nuoresta äidistä, joka oli ensimmäistä lastaan odottaessaan pahassa huumekoukussa. Lapsi otettiin huostaan pian syntymän jälkeen. Sen jälkeen nuorella äidillä oli vaikeaa päihteiden kanssa vielä jonkin aikaa, mutta lopulta hän pääsi kuiville ja sai toisen lapsen, jota ei enää otettu huostaan. Artikkelissa kerrottiin, että nyttemmin myös hänen esikoisensa vieraili usein äitinsä luona ja elämä näytti monin tavoin valoisammalta.
Tällaiset tarinat ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten parhaassa tapauksessa huostaanotto voi pelastaa koko pienen perheen tilanteen. Tarinan äiti oli hyvin nuori, vain parikymppinen, ja huumeiden käyttö oli alkanut hänen kohdallaan jo varhaisteini-iässä. Teini-iässä ihminen on erittäin altis vaikutteille ja joskus saattaa olla hyvin pienestä kiinni, että ihminen sortuu aloittamaan ja jatkamaan huumeiden käyttöä.
Kun miettii, miten nuori esimerkiksi kymmenvuotias lapsi vielä on, ymmärtää helposti, että ihminen ei ole yhtäkkiä muuttunut aikuiseksi vain parin vuoden kuluttua tästä, vaan on käytännössä yhä lapsi. Jos varhaisteini-ikäinen tai teini-ikäinen nuori alkaa käyttää huumeita jouduttuaan vääränlaisiin porukoihin, ei hänellä itsellään usein ole mahdollisuutta katkaista kierrettä ilman aikuisten väliintuloa. Pahimmassa tapauksessa nuoren ajautuminen huumeiden pariin tulee vaikuttamaan hänen koko elämäänsä ja estämään esimerkiksi normaalin perhe-elämän.
Nuori äiti pohti myös, miksi aikuiset eivät olleet havahtuneet hänen tilanteeseensa jo hänen ollessaan hyvin nuori. Hän kertoi esimerkiksi myöhästelleensä paljon koulusta ja että koulun kanssa oli ollut muitakin vaikeuksia. Nykyään puhutaan paljon siitä, että opettajien työtaakka on niin suuri, että heillä ei ole henkisiä tai muitakaan resursseja antaa lapsille yksilöllistä huomiota ja aikaa. Tällaisessa stressaavassa tilanteessa joku lapsi, jonka tulevaisuuden kannalta esimerkiksi opettajan väliintulolla voisi olla ratkaiseva merkitys, saattaa jäädä huomiotta. Tämä ei ole opettajan syy, vaan pikemminkin järjestelmän, joka on ajanut opettajat niin ahtaalle, että he eivät käytännössä enää pysty huomioimaan lapsia ja nuoria yksilötasolla.
On tärkeää pitää mielessä, että vaikka jollekin on elämän alussa osunut huonommat kortit käteen, se ei kuvaa sitä, millainen ihminen tämä henkilö tällä hetkelä on. Päinvastoin, jos joku on onnistunut irtautumaan huumekoukun kaltaisesta voimakkaasta riippuvuudesta, on se jo sellaisen mittaluokan saavutus, että henkilön pitäisi melkein saada mitali. Moni ihminen, joka ei ole koskaan itse kokenut riippuvuutta, ei voi usein edes kuvitella, miten voimakas huumeiden aiheuttama henkinen ja fyysinen riippuvuus voi olla.
Päälimmäisenä tunteena lukemastani tarinasta jäi hyvä mieli siitä, että nuori äiti oli saanut elämänsä niin hyvälle mallille sen sijaan, että huumeet olisivat vieläkin hallinneet hänen arkeaan.
