”Minä myös synnyttäjänä” -kampanjan mukaan synnytyksessä välilihan leikkaaminen tai sisätutkimuksen tekeminen vasten synnyttäjän tahtoa on synnytysväkivaltaa.
Synnytyksessä keholle tapahtuu asioita, jotka tuottavat kipua, eikä kaikkea voi itse hallita. Mikään pyyntö ei pysäytä tapahtumaketjua. Joskus äidin toive kivunlievityksestäkään ei syystä tai toisesta toteudu.
Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra sanoo, että on silti eri asia väittää, että kärsimys tai kipu olisi jonkun tahallisesti tuottamaa. ”Minulle ’väkivalta’ tarkoittaa sitä, että toista haluaa tarkoituksellisesti vahingoittaa fyysisesti tai henkisesti. En voi uskoa, että kukaan haluaisi tietoisesti satuttaa varsinkaan synnytyshetkellä, joka on naisen elämän tärkein ja mullistavin kohta.”
Kun puhutaan synnytysväkivallasta, lähdetään usein liikkeelle äidin itsemääräämisoikeudesta ja suostumuksesta. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta eivät kaikissa tilanteissa sovi synnytyksen tapahtumiin. Esimerkiksi hätäsektioon kiidätettävältä äidiltä tuskin tarvitsee kysyä, että saako vauvan pelastaa. Entä, mitä jos synnyttäjä haluaa kieltää esimerkiksi sikiön sydänäänten kuuntelun?
Kyse on myös siitä, millaisena nähdään synnyttäjän rooli. Nykyisessä synnytyskulttuurissa korostetaan entistä enemmän sitä, että äiti on synnytyksessä aktiivinen toimija. Silti moni äiti joutuu synnytyksen aikana tahtomattaan olemaan myös potilas ja toimenpiteiden kohde. Tällainen roolinvaihto ei ole aina selkeä asia synnyttäjälle.
On hienoa, että synnytyskeskusteluissa puhutaan naisen kehon luontaisesta kyvystä synnyttää ja luottamisesta tuohon kykyyn. Turvattomuudeksi se kuitenkin kääntyy, jos synnyttäjä sen varjolla kieltäytyy toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä vauvan ja äidin terveydelle.
Suomessa on paljon kätilöitä ja synnytyslääkäreitä, jotka kykenevät kohtaamaan synnyttäjän lämpimästi. Silti äitien kokemukset synnytysväkivallasta kertovat myös siitä, että toisenlaisiakin kohtaamisia tapahtuu.
Hyvä synnytyskokemus parantaa vauvan ja äidin varhaista vuorovaikutusta
Synnytyksen ensisijainen tavoite on hyvävointinen ja terve vastasyntynyt vauva sekä äiti. Suomessa osataan se jo hienosti hoitaa: nimittäin äitiys- ja imeväisyyskuollleisuus ovat Suomessa maailman pienimpiä. Lisäksi vakavat synnytysvauriot ovat meillä onneksi harvinaisia.
Siksi synnytystä murehtivalle äidille saatetaan sanoa, että lopputulos on tärkein: palkinto maalissa on niin upea, että se kuittaa kaikki matkan varrella tapahtuneet käänteet.
Asia on kuitenkin vain osittain näin, koska myös matkalla on väliä. Hyvä synnytyskokemus parantaa vauvan ja äidin varhaista vuorovaikutusta ja tukee vanhemmuutta. Äidillä, jolle synnytyksestä on jäänyt positiivinen mielikuva, suhtautuu kykyynsä äitinä luottavaisemmin.
Uskotko, että on olemassa synnytysväkivaltaa? Oletko kokenut sitä?
Lähteet: Hyvä Terveys
Teksti: Anne-Mari Valta
