Masennus voi osua kenen tahansa kohdalle. On totuttu ajattelemaan, että masennuksen syntyminen aina edellyttää jotakin tapahtumaa elämässä, esimerkiksi terveyshuolia tai työ- tai ihmisuhteisiin liittyviä ongelmia. Ihminen saattaa kuitenkin masentua, vaikka elämässä olisi kaikki näennäisesti hyvin.
Vakavasti masentunut ihminen ei usein kykene huolehtimaan arjen perusasioista, kuten laskujen maksuista ja muista juoksevista asioista. Omasta itsestäkin huolehtiminen jää usein niin vähiin, että kunto alkaa senkin takia heikentyä. Masentunut esimerkiksi saattaa unohtaa syödä, huolehtia hygieniastaan tai pitää muutoin itsestään riittävää huolta.
Jos masennus on niin vakavaa, että ihminen esimerkiksi joutuu sen takia jäämään töistä pois sairauslomalle, hän joutuu usein kertomaan tilanteesta läheisilleen, mikä saattaa tuntua hyvin nololta. Vaikka ihmisen ei periaatteessa täydy kertoa tällaisia asioita työtovereilleen, monesti jos suhteet työkavereihin ovat läheiset, ihminen usein kertoo todellisen syyn siihen, miksi hän on esimerkiksi jäänyt moneksi kuukaudeksi pois töistä. Vaikka ihminen ei suoranaisesti itse kertoisi asiaa, työpaikalla usein tehdään veikkauksia masennuksen tai muiden henkisten ongelmien suuntaan, varsinkin jos työkaveri saa usean kuukauden sairasloman, eikä ole kertonut katkaisseensa jalkaansa tai muuta vastaavaa.
Nyky-yhteiskunnassa masennukseen usein liitetään tietynlainen stigma. Monesti tämä tapahtuu alitajuisesti, eivätkä ihmiset usein tarkoita tällä mitään pahaa. Masennukseen suhtaudutaan usein alitajuisesti niin, että se on jollakin lailla ihmisen itsensä aiheuttama tila.
Varsinkin jos ei tunne masennuksen neurobiologisia mekanismeja, saattaa helposti tulla tunne, että masentunut voisi vain päättää piristyä, jolloin hän voisi helposti palata töihin. Näin ei asia kuitenkaan ole. Masentunut ihminen saattaa olla yhtä voimakkaasti tilansa invalidisoima kuin henkilö, jolla on esimerkiksi raaja poikki. Masentuneen kohdalla vamma ei vain näy ulospäin, mikä tekee siitä toisinaan vaikeamman muille ymmärtää.
Masentunut usein häpeää tilaansa turhaan
Masennuksesta toipumisessa monia auttaisi paljon, jos voisi keskittyä vain toipumiseen eikä tilannettaan tarvitsisi hävetä. Ulkopuolisesta saattaa tuntua helpolta ajatella, että masentunut voisi vain olla välittämättä muiden mielipiteistä. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi.
Masentuneena ihminen on usein emotionaalisest herkässä tilassa. Asiat, jotka eivät normaalisti saisi aikaan pahaa oloa saattavat alkaa helposti itkettämään masentunutta. Tällaisessa tilassa ajatus siitä, että muut ajattelevat negatiivisesti omasta terveystilanteesta saattaa tuntua musertavalta. Vaikka terveenä ymmärtäisi helposti, että muut eivät näin ajattele, masentuneena asiat tuntuvat usein todellisuutta pahemmilta.
Jos terveet omaksuvat asenteen, että masennus on samanlainen sairaustila kuin vaikkapa käden katkeaminen, eikä siihen liity mitään sen erikoisempaa stigmaa, se saattaa tehdä tilanteen helpommaksi masentuneelle, kun on yksi asia vähemmän surtavana. Läheisten tuki on masentuneelle usein ratkaisevat tärkeää, mutta myös muun yhteiskunnan suhtautumisella on suuri merkitys.
